A Peer-reviewed scientific articles
2020
2020 frthc Linguistic recycling: The process of quoting in increasingly mediatized settings (special volume co-edited with Perrin, Daniel). AILA Review.

2020 frthc Linguistic recycling: The process of quoting in increasingly mediatized settings (special volume co-edited with Perrin, Daniel). AILA Review.

 


2019

2019 Modelling Quoting in Newswriting: A Framework for Studies on the Production of News. Journalism Practice.


Download the article for free!


2019. Modelling Quoting in Newswriting: A Framework for Studies on the Production of News. Journalism Practice, (21 pages, online first May 20) DOI: 10.1080/17512786.2019.1618199

 

Download the article for free!

 

abstract:

 

The Mediated Social Communication (MSC) approach considers mass media a venue for opposing and complementary societal groups to publicly negotiate socially relevant topics. This negotiation is conducted through representatives of these groups and mediated by journalists. Inspired by the MSC approach, this paper presents an empirically grounded model that structures the mediating process through the process of quoting. By identifying the key phases of newswriting as sub-processes of quoting, the paper argues that journalists (1) decide on a topical issue to be addressed (topicalisation), (2) identify groups of people who are linked to this issue (societal localisation), (3) pick some people as representatives of these societal groups (personalisation), and (4) verbalise these people’s points of view, often by means of quoting, inter alia (verbalisation). The four-phase model is then operationalised into a data collection method that facilitates access to and fosters new insights into the subtle dynamics of newswriting. Hitherto, these dynamics have often remained obscure, because the craft ethos is adopted as tacit knowledge through implicit socialisation and is therefore difficult for journalists to verbalise. The paper concludes by calling for reconsideration of journalists’ role as gatekeepers who decide which issues and voices are heard in public discourse.


2019 Translingual Quoting in Journalism: Behind the Scenes of Swiss Television Newsrooms (with Perrin, Daniel). In Multilingualism and journalism in the era of convergence (provisional title), edited by Davier, Lucile and Conway, Kyle. John Benjamins Translation Library.

2019 In press Translingual Quoting in Journalism: Behind the Scenes of Swiss Television Newsrooms (with Perrin, Daniel). In Multilingualism and journalism in the era of convergence (provisional title), edited by Davier, Lucile and Conway, Kyle. 15-42. John Benjamins Translation Library

 

Abstract:

 

This chapter focuses on translingual quoting (TQ), i.e. the sub-process of news-writing by which utterances from sources are both quoted and translated. Analyses of journalists’ mental and material activities suggest conceptualizing TQ as a complex and dynamic activity in which journalists’ individual and collective (e.g., institutional) language awareness, knowledge, , and practices interact with multi-layered contexts of text production. Based on this empirically and theoretically grounded concept of TQ, the chapter presents a two-part typology of TQ: In sequential TQ, ready-made media items or interview materials are translated into another language; in parallel TQ, interviews and/or texts for media items are produced in different languages by one and the same journalist.

Keywords: translingual quoting, quoting, text production, news-writing, progression analysis

 


2018
2018 Diskurssintutkimuksen menetelmistä / On the methods in discourse studies (special volume, co-edited with Lehti, Lotta, and Kääntä, Liisa). AFinLA-e: Soveltavan kielitieteen tutkimuksia 11. The Finnish Association for Applied Linguistics, AFinLA. 176 pages.

2018 Diskurssintutkimuksen menetelmistä / On the methods in discourse studies (special volume, co-edited with Lehti, Lotta, and Kääntä, Liisa). AFinLA-e: Soveltavan kielitieteen tutkimuksia 11. The Finnish Association for Applied Linguistics, AFinLA. 176 pages.

 

https://journal.fi/afinla/issue/view/5355

 

SISÄLTÖ / CONTENT

 

Lotta Lehti, Lauri Haapanen & Liisa Kääntä
Diskurssintutkimus – monitieteinen ja monimenetelmäinen ala

https://journal.fi/afinla/article/view/75057


Jarmo Harri Jantunen
Korpusavusteinen diskurssintutkimus (CADS): analyysiesimerkki homouden
ja heterouden digitaalisista diskursseista

https://journal.fi/afinla/article/view/69259


Lauri Haapanen
Overcoming methodological challenges in text production research:
a holistic approach through data triangulation

https://journal.fi/afinla/article/view/69700


Leena Kuure, Maritta Riekki & Riikka Tumelius
Nexus analysis in the study of the changing field of language learning,
language pedagogy and language teacher education

https://journal.fi/afinla/article/view/69208


Miira Niska, Antero Olakivi & Kari Mikko Vesala
Haastattelut sosiaalitieteellisessä diskurssintutkimuksessa:
esimerkkinä laadullisen asennetutkimuksen lähestymistapa

https://journal.fi/afinla/article/view/69046


Melisa Stevanovic & Elina Weiste
Keskustelunanalyysi ja fokusryhmien diskursiivinen tutkimus

https://journal.fi/afinla/article/view/68981


Mikko T. Virtanen & Liisa Kääntä
At the intersection of text and conversation analysis:
analysing asynchronous online written interaction

https://journal.fi/afinla/article/view/69081


Lotta Lehti & Maria Eronen-Valli
Diskurssintutkimuksen menetelmiä digitaalisen retoriikan tutkimuksessa

https://journal.fi/afinla/article/view/69104


2018 Overcoming methodological challenges in text production research: a holistic approach through data triangulation. In Diskurssintutkimuksen menetelmistä / On the methods in discourse studies, edited by Haapanen, Lauri, Lehti, Lotta, and Kääntä, Liisa. AFinLA-e: Soveltavan kielitieteen tutkimuksia 11, 45-70. The Finnish Association for Applied Linguistics, AFinLA.

2018 Overcoming methodological challenges in text production research: a holistic approach through data triangulation. In Diskurssintutkimuksen menetelmistä / On the methods in discourse studies, edited by Haapanen, Lauri, Lehti, Lotta, and Kääntä, Liisa. AFinLA-e: Soveltavan kielitieteen tutkimuksia 11, 45-70. The Finnish Association for Applied Linguistics, AFinLA. DOI: https://doi.org/10.30660/afinla.69700

 

https://journal.fi/afinla/article/view/69700


2018 Diskurssintutkimus - monitieteinen ja monimenetelmäinen ala (introduction to the special volume, co-authored with Lehti, Lotta, and Kääntä, Liisa). In Diskurssintutkimuksen menetelmistä / On the methods in discourse studies, edited by Haapanen, Lauri, Lehti, Lotta, and Kääntä, Liisa. AFinLA-e: Soveltavan kielitieteen tutkimuksia 11. The Finnish Association for Applied Linguistics, AFinLA, 4-19. DOI: https://doi.org/10.30660/afinla.75057

2018 Diskurssintutkimus - monitieteinen ja monimenetelmäinen ala (introduction to the special volume, co-authored with Lehti, Lotta, and Kääntä, Liisa). In Diskurssintutkimuksen menetelmistä / On the methods in discourse studies, edited by Haapanen, Lauri, Lehti, Lotta, and Kääntä, Liisa. AFinLA-e: Soveltavan kielitieteen tutkimuksia 11, 4-19. The Finnish Association for Applied Linguistics, AFinLA. https://doi.org/10.30660/afinla.75057

 

https://journal.fi/afinla/article/view/75057


2018* Rethinking quoting in written journalism: an intertextual chain from an interview into quotations. In Investigating journalism practices: combining media discourse analysis and newsroom ethnography, edited by Burger, Marcel, 95–118. Lausanne: Cahier de l’Institut de Linguistique et des Sciences du Langage I’ILSL 54.


2018* Rethinking quoting in written journalism: an intertextual chain from an interview into quotations. In Investigating journalism practices: combining media discourse analysis and newsroom ethnography, edited by Burger, Marcel, 95–118. Lausanne: Cahier de l’Institut de Linguistique et des Sciences du Langage I’ILSL 54.

 

abstract:

 

My paper conceptualises quotations in a written journalistic article as an intertextual chain and presents an array of core practices that journalists adopt in terms of quoting practices. The analysis is based on data from stimulated recall sessions with several informant-journalists. The “stimuli” originate from the recordings of journalistic interviews conducted by the informants as well as on the articles based on those interviews. I propose a three-part model of the recontextualisation of quotations: decontextualisation practices focus on selecting a suitable piece of information from the interview, while contextualisation practices influence the positioning of the quoted material in the final article and textualisation practices pertain to deletions, changes and insertions in the quoted material itself.


2017
2017 Media and Quoting. Understanding the purposes, roles, and processes of quoting in mass and social media. In The Routledge Handbook of Language and Media, edited by Daniel Perrin & Colleen Cotter, 424–441. London and New York: Routledge (with Perrin, Daniel).

2017 Media and Quoting. Understanding the purposes, roles, and processes of quoting in mass and social media. In The Routledge Handbook of Language and Media, edited by Daniel Perrin & Colleen Cotter, 424–441. London and New York: Routledge (with Perrin, Daniel).

2017 Quoting Practices in Written Journalism (article-based doctoral dissertation) consisting of an overview chapter (66 pages) and four research articles (marked with asterisk*). Helsinki: Unigrafia.

2017 Quoting Practices in Written Journalism (article-based doctoral dissertation) consisting of an overview chapter (66 pages) and four research articles (marked with asterisk*). Helsinki: Unigrafia.

 

https://helda.helsinki.fi/handle/10138/174618


2017* Directly from interview to quotations? Quoting practices in written journalism. In Combining clauses and actions in social interaction, edited by Laury, Ritva, Etelämäki, Marja & Couper-Kuhlen, Elizabeth. Studia Fennica Linguistica Series, 221–239. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

2017* Directly from interview to quotations? Quoting practices in written journalism. In Combining clauses and actions in social interaction, edited by Laury, Ritva, Etelämäki, Marja & Couper-Kuhlen, Elizabeth. Studia Fennica Linguistica Series, 221–239. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
2016
2016 Siteeraus lehtijutuissa (Quoting in written media). In Puheesta tekstiksi. Puheen kirjallisen esittämisen alueita, keinoja ja rajoja (From spoken word to written text. Domains, means and restrictions of the representation of spoken language in written form), edited by Tiittula, Liisa & Nuolijärvi, Pirkko. SKS:n toimituksia 1424, 192–224. Helsinki: Suomalaisuuden Kirjallisuuden Seura.

2016 Siteeraus lehtijutuissa (Quoting in written media). In Puheesta tekstiksi. Puheen kirjallisen esittämisen alueita, keinoja ja rajoja (From spoken word to written text. Domains, means and restrictions of the representation of spoken language in written form), edited by Tiittula, Liisa & Nuolijärvi, Pirkko. SKS:n toimituksia 1424, 192–224. Helsinki: Suomalaisuuden Kirjallisuuden Seura.
2016* Monologisation as a practice of quoting. Obscuring the involvement of the journalist in written journalism. Journalism Practice (2016 online; 2017 printed, 11 (7): 820–839). https://doi.org/10.1080/17512786.2016.1208057

2016* Monologisation as a practice of quoting. Obscuring the involvement of the journalist in written journalism. Journalism Practice (2016 online; 2017 printed, 11 (7): 820–839). https://doi.org/10.1080/17512786.2016.1208057

 

https://www.tandfonline.com/doi/full/10.1080/17512786.2016.1208057


Abstract

This paper explores a particular aspect of journalistic quoting, monologisation. During monologisation, the interactive turn exchange between the journalist and the interviewee is simplified in the resulting article. This simplification process mainly takes the form of obscuring the role of the journalist in the original spoken discourse. As a result, the quotations appear to be unprompted, continuous utterances by the interviewee, and this in turn has seminal consequences for the interpretation of the quotation. This paper will demonstrate that monologisation is an effective means for journalists to steer the reading of the article and to include their own points of view without breaking the professional rule that journalism must separate facts from opinions. The results of this study are based on a comparison between two types of empirical data; recordings of journalistic interviews, on the one hand, and published articles, on the other. This study will focus on one particular type of journalistic interview that has been largely neglected in prior research along with its specific quoting practices, namely the interviews were conducted by the journalists in order to collect raw material for written journalistic items, published either in print or electronic form. This paper will show that interviews of this type involve highly diverse and mutually adaptive interaction, contrary to the clearly structured question–answer interviews that are used as sound bites in television news items and have thus far remained the primary focus of research on both journalistic interviews and quoting processes. The notion of monologisation could be applied in various domains where an interview is converted into a written account, such as research interviewing and police interrogations.


KEYWORDS: direct speech, journalistic interviews, monologisation, print media, quotations, quoting practices, version analysis


2016* Haastattelupuheen rekontekstualisointi sitaateiksi lehtijuttuun (Recontextualizing interview discourse into quotations for written media). Virittäjä 120 (2): 218–254.

2016* Haastattelupuheen rekontekstualisointi sitaateiksi lehtijuttuun (Recontextualizing interview discourse into quotations for written media). Virittäjä 120 (2): 218–254

 

https://journal.fi/virittaja/article/view/51313

 

Abstrakti

Artikkelissa tutkitaan journalistisessa haastattelussa esitetyn puheen ja siitä lehtijuttuun tehdyn suoran esityksen eli sitaatin suhdetta. Artikkelin keskeinen teoreettinen käsite on Per Linellin määrittelemä rekontekstualisointi, ja haastattelun rekontekstualisoitumista sitaateiksi tarkastellaan empiirisen, nauhoitetuista haastatteluista ja niiden pohjalta tehdyistä lehtijutuista koostuvan tutkimusaineiston pohjalta. Lisäksi analyysin kuvaamia rekontekstualisointitapoja perustellaan informanttitoimittajien kanssa tehtyjen retrospektiivisten haastatteluiden avulla ja jäsennetään rekontekstualisoinnin osaprosessien mukaisesti. Dekontekstualisoinnissa siteerattava puhunnos valitaan ja irrotetaan haastatteludiskurssista. Sitaattiin saatetaan valita tekstiainesta useasta kohtaa haastattelua, ja toisaalta haastattelusta saatetaan dekontekstualisoida konkreettisen tekstiaineksen sijaan vain haastattelun sisältöä. Kontekstualisoinnissa siteerattava tekstiaines asemoidaan tarkoituksenmukaisiin kohtiin muokkautumassa olevaa lehtijuttua. Toimittajan ja haastateltavan käymä dialogi usein pelkistetään eli monologisoidaan sitaatiksi siten, että toimittajan roolia haastatteluvuorovaikutuksessa häivytetään ja sitaatti esitetään ikään kuin se olisi alkujaan haastateltavan itsenäisesti, yhtenäisesti ja omaehtoisesti tuottama. Tekstualisoinnissa siteeratun tekstiaineksen kieliasua muokataan, vähintään poistamalla puheen tauot, itsekorjaukset ja suunnitteluilmaukset. Lisäksi tekstiainesta usein karsitaan ja siihen saatetaan tehdä laajojakin poistoja. Sitaatin kieliasua myös hiotaan kohti tavoiteltavaa, yleiskielistä rekisteriä, joskin satunnaiset puheenomaiset piirteet ovat mahdollisia. Kokonaisuutena versioanalyysi osoittaa, että kielelliset muokkaukset ja uudenlaiseen kontekstuaaliseen ympäristöön asemointi voivat muuttaa siteeratun diskurssin propositionaalista sisältöä, puhefunktiota ja sitaatin puhujasta rakentamaa vaikutelmaa. Joissain tilanteissa kielelliset muokkaukset toisaalta neutralisoivat uuden kontekstin vaikutuksia ja pitävät näin sitaatin merkitystä – ainakin joiltain osin – alkuperäisen haastatteludiskurssin mukaisena.

 

Avainsanat: suora sitaatti, siteeraus, lehtijuttu, journalismi, rekontekstualisointi

Recontextualising interview discourse into quotations for written media

This article examines direct quoting in written journalism. Quoting is here conceptualised as recontextualisation, following Per Linell’s definition, and analysed based on data consisting of recordings of authentic journalistic interviews from various journalists and the published articles based on these interviews. In addition, the ways and means of this recontextualisation are explained with the help of retrospective interviews conducted with these informant-journalists. Following Linell, the results of the analysis are structured into three functions of the process of recontextualisation: In decontextualisation, the quoted discourse is selected and extracted from the interview. Utterances from two or more places in an interview may be combined into one single quotation, and besides these concrete stretches of text, the mere content of the narrative or claim may be decontextualised. In contextualisation, the quoted discourse is positioned into the narration of the article. Since an article is dramaturgically speaking an independent text entity, the positioning need not follow the chronology of the interview. Furthermore, the dialogue between the journalist and the interviewee is monologised, that is to say, the involvement of the journalist in the original oral discourse is mostly obscured in the article and the quotations are presented as the interviewee’s continuous and spontaneous speech. In textualisation, the quoted discourse is textually and linguistically modified. At least pauses, self-repairs, word repetitions and other features resulting from the process nature of the interview are deleted. In addition, recontextualised text can be trimmed and even large omissions made. Linguistic form is also polished towards the aspired standardised register, although occasional vernacular cues are possible. The analysis shows that modification and positioning in the new context can change the propositional meaning and the speech function of the quotation as well as the impression of the speaker represented by the quotation. However, linguistic modifications of quotations can occasionally neutralise the impact of the new context and can thus, at least to some extent, preserve a meaning equal to the original journalistic interview.


2011
2011 Sitaattien tehtävät ja tekeminen kaunokirjallis-journalistisissa lehtijutuissa (The functions and editing of quotations in literary-journalistic magazine articles). Media & viestintä 34 (3): 64–89.

2011 Sitaattien tehtävät ja tekeminen kaunokirjallis-journalistisissa lehtijutuissa (The functions and editing of quotations in literary-journalistic magazine articles). Media & viestintä 34 (3): 64–89.

 

https://doi.org/10.23983/mv.62907


Abstrakti

Sitaatit ovat lehtijuttujen kerronnan keskeinen mutta vähän tutkittu elementti. Tässä artikkelissa etsin vastausta siihen, mitä tehtäviä sitaateilla on. Artikkelini viitekehys on journalismintutkimuksessa, mutta analyysissani on myös narratologinen ja kielitieteellis-pragmaattinen ulottuvuutensa. Kuudesta kaunokirjallis-journalistisesta lehtijutusta koostuvalle aineistolleni tekemäni narratiivisen tekstianalyysin tuloksena kaunokirjallis-journalististen lehtijuttujen sitaatit 1) luovat jutun rakenteeseen rytmiä tekstin tasolla, 2) ovat yksi juonta eteenpäin vievä kerronnan elementti, 3) kertovat tapahtumien fyysisestä ja/tai sosiaalisesta ympäristöstä, 4) luovat uskottavuutta sille, että johtoilmauksen identifioima henkilö on sanonut sanatarkasti referoidulla tavalla, 5) välittävät ensikäden tietoa referoitavan henkilön kokemuksista ja hänen ainutlaatuisesta tavastaan käyttää kieltä ja 6) luonnehtivat puhujaa, mikä tapahtuu paitsi sen kautta, mitä sanotaan, ennen kaikkea sillä, miten sanotaan. Tehtävät eivät ole toisiaan poissulkevia, vaan jokaisessa sitaatissa on potentiaali näiden kaikkien tehtävien ilmentämiseen. Artikkelini alatutkimuskysymyksenä kartoitan ammattikirjallisuuden ja teemahaastattelujen avulla muokkausprosessista vallitsevia käsityksiä siitä, miten puhetta tulisi kirjallisiksi sitaateiksi muokata. Yleinen tapa näyttää olevan, että puhutun kielen piirteitä karsitaan, tekstin sidoksisuutta täsmennetään ja eri tilanteissa saatuja lausuntoja yhdistetään – kunhan sitaattien autenttinen konteksti ja kronologia säilyy suhteessa juttuun (mahdollisesti) kirjoitettuun lokaatioon. Lopuksi suhteutan sitaattien tehtäviä ja tekemistä – erityisesti niihin liittyviä eettisiä kysymyksiä – ajankohtaiseen keskusteluun journalismin taloudellisesta ja sisällöllisestä murroksesta.

 

Avainsanat: sitaatti, kaunokirjallis-journalistiset lehtijutut, editointi, toimitustyö

 

Abstract

 

The functions and editing of quotations in literary-journalistic magazine articles Speech quotations are a central but rarely studied element of magazine article’s narration. In this article I study the functions of speech quotations. The article belongs to the field of journalism studies but it also has a narratological and linguistic-pragmatical dimension. My data consists of six literaryjournalistic magazine articles. Based on my narratological text analysis I have concluded that the speech quotations

 

1) create a rhythm for the text,

 

2) are one of the narrative elements that propel the plot forward,

 

3) create and intensify the physical and/or social environment,

 

4) enhance the plausibility that the speech of the person quoted has been reproduced in the authentic verbatim way,

 

5) tell about the speaker’s unique way of using language and their first-hand experiences, and

 

6) characterize the quoted speaker, because the way in which the utterance has been said transmits a lot of the speaker’s character.

 

It is important to notice, that these six functions of my speech quotation apparatus do not exclude one another. This means that every speech quotation basically carries the potential of all of the functions discussed above. As my secondary research question I study how utterances should be arranged in the written form based on a large review of literature and textbooks on journalistic writing as well as interviews with magazine writers and editors. Very common advice on how to arrange the quotations is to delete vernacular cues (e.g. repetitions and ”expletives”), to toughen reciprocal links between clauses, and to merge together utterances recorded in different points in time of an interview. However, if there is any location written in the story, the dialogue should also be situated in the authentic chronology and context. Finally, I relate my findings to the current discussion about the economic and content-related challenges of journalism, especially from the ethics point of view.

 



B Non-refereed scientific articles
2019
2019 Reporting and Interviewing (with Nylund, Mats). In The International Encyclopedia of Journalism Studies, edited by Vos, Tim P., Hanusch, Folker, Geertsema-Sligh, Margaretha, Sehl, Annika, & Dimitrakopoulou, Dimitra. Wiley. doi:10.1002/9781118841570.iejs0242.

2019 Reporting and Interviewing (with Nylund, Mats). In The International Encyclopedia of Journalism Studies, edited by Vos, Tim P., Hanusch, Folker, Geertsema-Sligh, Margaretha, Sehl, Annika, & Dimitrakopoulou, Dimitra. Wiley. doi:10.1002/9781118841570.iejs0242.
2017
2017 Quoting Practices in Written Journalism (lectio praecursoria, delivered in the public defence of the doctoral thesis 11.3.2017). Virittäjä 121 (4) (online), 7 p.

2017 Quoting Practices in Written Journalism (lectio praecursoria, delivered in the public defence of the doctoral thesis 11.3.2017). Virittäjä 121 (4) (online), 7 p.

 

https://journal.fi/virittaja/article/view/65533


D Publications intended for professional communities
2019
Sosiaalista mediaa kohdellaan toimituksissa kuin verkkoa aikoinaan. Suomen Lehdistö 12/3/2019 (as an interviewee, written by Katri Simola).

Sosiaalista mediaa kohdellaan toimituksissa kuin verkkoa aikoinaan. Suomen Lehdistö 12/3/2019 (as an interviewee, written by Katri Simola).

 

Sosiaalista mediaa kohdellaan toimituksissa kuin verkkoa aikoinaan

 

Toimituksissa ei juuri raivata aikaa sosiaaliselle medialle, vaan sen oletetaan hoituvan muiden töiden rinnalla. Toimittajan työhön some on tuonut uusia puolia.

Tuoreen tutkimuksen mukaan sosiaalisen median rooli toimituksissa on pieni: se ei juurikaan nouse esiin toimituskokouksissa, ja sometus jää usein toimittajien oman aktiivisuuden ja jopa vapaa-ajan varaan.
      – Sosiaalisessa mediassa toimimiseen ei kohdenneta toimituksissa aikaa, vaan oletetaan, että se hoituu muun työn ohessa. Samanlainen tilanne vallitsi aikoinaan lehtien verkkosivujen kanssa, sanoo filosofian tohtori ja toimittaja Lauri Haapanen.
      Haapanen tekee medialingvististä post doc -tutkimustaan Jyväskylän yliopiston kieli- ja viestintätieteiden laitoksella. Hän tutkii muun muassa sitä, miten toimittajat käyttävät sosiaalista mediaa työssään.
      Haapanen on haastatellut tutkimukseensa sanoma- ja aikakauslehtiin kirjoittavia toimittajia. Osa heistä on työsuhteessa, osa freelancereita.
      – Olen mallintanut haastattelu haastattelulta sitä, miten toimittajat somea hyödyntävät, ja valinnut seuraavan haastateltavan aina niin, että häneltä saatava tieto joko vahvistaisi jo ilmi käyneitä asioita tai tarkentaisi niitä. 12 haastattelun jälkeen tuntuu siltä, että mitään merkittävää uutta ei enää nouse esiin, Haapanen kertoo menetelmästään.


Uusi piirre toimittajan työssä

Toimittajat käyttävät sosiaalista mediaa erityisesti seuratakseen yhteiskunnallista keskustelua sekä löytääkseen juttuaiheita, näkökulmia ja haastateltavia. Some taipuu hyvin myös journalismin jakamiseen ja markkinointiin.

      – Aikaisemmin juttujen jakelu ja markkinointi ei kuulunut toimittajan työnkuvaan, mutta tältä osin some on tuonut toimittajan työhön uuden puolen: nyt toimittajat jakavat juttuja sekä edustamansa median sometileillä että henkilökohtaisilla tileillään, ehkä

      Sosiaalinen media on vaikuttanut myös lukijapalautteeseen.
      Parhaimmillaan lukija huomaa jutussa olevan virheen tai ehdottaa näkökulmaa jatkojuttuun. Pahimmillaan palaute on loanheittoa tai vihapuhetta.
      Somessa julkisesti annetun palautteen näkee usein suuri ihmisjoukko, mikä voi motivoida palautteen antamiseen.
      Vaikka sosiaalinen media on tuonut toimittajan työhön uusia ulottuvuuksia, se ei Haapasen mukaan ole radikaalisti muuttanut työnkuvaa.
      – Sosiaalinen media on yksi kanava muiden joukossa kerätä tietoa sekä etsiä aiheita ja haastateltavia. Tässä mielessä some on kyllä voinut helpottaa toimittajan työtä, Haapanen toteaa.


Aktiivisuus voi vaikuttaa työnsaantiin

Suuri osa Haapasen haastattelemista toimittajista koki alemmuudentuntoa sometaidoistaan ja epäili olevansa huonompi kuin kollegansa.
      – Monet eivät kokeneet olevansa taitavia, hyviä tai aktiivisia somessa – mutta tiedostivat, että kannattaisi olla.
      Haastatteluissa kävi ilmi, että aktiivinen läsnäolo sosiaalisessa mediassa voi auttaa rakentamaan omaa toimittajakuvaa ja jopa myötävaikuttaa rekrytointeihin.otsikkoa vetävämmän saatteen kera, Haapanen sanoo.

      Someaktiivit ovat tietoisesti tehneet sosiaalisesta mediasta osan toimittajuuttaan.
      – Jotkut toimittajat ovat ottaneet sosiaalisen median strategiseksi työkalukseen ja miettivät tarkkaan, mitä siellä tekevät. Oma ja toimittajan identiteetti menevät lomittain, ja some on heille elämäntapa.
      Aktiiviset käyttäjät osallistuvat somessa keskusteluihin ja myös aloittavat niitä pitääkseen yhteyttä yleisöönsä ja brändätäkseen itseään. Iso joukko seuraajia tuo vaikutusvaltaa ja jopa mahdollisuuden ohjailla julkista keskustelua, Haapanen kertoo.

 

Kanavien suosio ja ominaisuudet muuttuvat

Sosiaalisen median kanavista Twitter nousee ylitse muiden.
      – Työmielessä Twitteriä käytetään eniten. Facebookissakin kaikilla haastatelluilla oli tili, mutta sitä käytetään enemmänkin henkilökohtaisen elämän viestimiseen. Lisäksi verkkojuttujen kommenttipalstat, blogit ja Wikipedia nousivat haastatteluissa esiin.
      Haapanen arvioi, että vaikka somen käyttö varmaankin vielä lisääntyy ja monipuolistuu osana toimitustyötä, jonkinlainen taitekohta saattaa jo olla saavutettu.

      – Toimitukset panostanevat jatkossa enemmän kanaviin, joissa ne voivat paremmin hallita sisältöjään ja niiden näkyvyyttä. Some voi tuottaa yllätyksiä myös yksittäiselle toimittajalle, joka rakentaa toimittajaidentiteettiään vahvasti yhden kanavan varaan.
      Twitter ja Facebook ovat suosituimpia kanavia nyt mutta eivät välttämättä viiden vuoden päästä.
      – Voi olla, että yhtäkkiä päivitykset eivät näykään niin suurelle lukijajoukolle, kuten Facebookissa kävi, kun sen algoritmeja muutettiin, Haapanen toteaa.


2019 News Automation - a WAN-IFRA guide to the field. Reports / The World Association of Newspapers and News Publishers WAN-IFRA (with Bäck, Asta, Leppänen, Leo, Lindén, Carl-Gustav, Melin, Magnus, Munezero, Myriam, Sirén-Heikel, Stefanie, Södergård, Caj, Toivonen, Hannu, Tuulonen, Hanna). 56 p.

2019 News Automation - a WAN-IFRA guide to the field. Reports / The World Association of Newspapers and News Publishers WAN-IFRA (with Bäck, Asta, Leppänen, Leo, Lindén, Carl-Gustav, Melin, Magnus, Munezero, Myriam, Sirén-Heikel, Stefanie, Södergård, Caj, Toivonen, Hannu, Tuulonen, Hanna). 56 .

 

read also:

 

 WAN-IFRA: News Automation – The rewards, risks and realities of ‘machine journalism’

NiemanLab: Here’s how publishers around the world are using automated news

 

Summary

 

This report focuses on a specific part of news automation: the automated generation of news texts based on structured data. This is not about crystal ball gazing. News automation is already making itself felt in the daily life of newsrooms, and the examples presented in this report show how automation can aid journalism as well as the implications, and the ethics involved.

      Media outlets face ever-growing commercial pressure to extract higher margins from dwindling resources and that is a key driver for news automation. Right now, one of the main goals of automated content is to save journalistic effort, especially on repetitive tasks, while increasing output volume. Automated production is foremost a tool, aiding and creating additional content.

      One of the characteristics of what is labelled "automated news" is that its focus is on writing stories that journalists cannot or do not necessarily have the time to write. The good news is that so far, news automation has not replaced humans, and looks set to work alongside humans in the newsroom.

      For all the hype about "robot journalism" we are more or less in the same spot as three years ago. AI has a hype problem and we need to put aside our Hollywood-inspired ideas about super-advanced AI and instead see the automation process as a logical extension of the Industrial Revolution. The future of automation lies in decomposition, or deconstruction, of the fundamental principles of journalism. That means breaking down journalistic work into the actual information artefacts and micro processes to analyse what can be automated and what are inherently human tasks.

 

Five examples of implementation worldwide

 

In this report, we present five examples of how news automation has been implemented in newsrooms around the world:

MittMedia and United Robots (Sweden)RADAR (UK)The Washington Post (US)Valtteri (Finland)Xinhua and Caixin (China)

Publishers considering implementing news automation systems have a lot of judgement calls to make. The biggest decision is whether the system should be bought from a service provider or created and modified in-house. In addition, the approach to implementation of news automation, ethical considerations and transparency should be considered.

      Automated journalism transforms structured data into news articles, and the quality of the output is highly dependent on the quality of the data that is fed into it. The quality of data is often described as the five V's: volume, velocity, variety, value and veracity. Volume, variety and velocity are largely relevant from a business perspective, satisfying content-hungry customers and driving revenue streams. Veracity, on the other hand, matters more from an ethical and journalistic viewpoint.

      The process of translating digitally encoded data into human language is called Natural Language Generation (NLG). There's been a lot of research into NLG, but it remains little exploited in the context of algorithmic journalism. One reason for this is the complexity of the natural language used in journalistic settings: journalists are extremely skilled at avoiding repetition, and easy-to-implement NLG approaches only really work where the range of possible news stories is relatively limited.

      Because templates used in news automation are designed by humans, there is a risk that the automation might reflect what humans consider important. The looser the template, the greater the chance for discrepancies, and the higher the risk that readers won't buy into it. Beyond fact-belief discrepancies, NLG systems can also produce fact-claim discrepancies, which can also be called "incorrect statements" or more simply "lies".

In all use cases, good user perceptions are crucial. This report looks at the impact of saying when stories are created automatically, as well as what happens when users are asked to compare content created by machines with that created by journalists.

 


2017
2017 Sitaattien muokkaus on arkea toimitustyössä. Julkaisija, 6/3/2017 (online) julkaisija.fi.

2017 Sitaattien muokkaus on arkea toimitustyössä. Julkaisija, 6/3/2017 (online) julkaisija.fi.
2017 Suorien sitaattien muokkaus on arkea toimitustyössä. Blogpost on the website of Viestintäalan tutkimussäätiö (Media Industry Research Foundation of Finland), 23/1/2017, medialiitto.fi.

2017 Suorien sitaattien muokkaus on arkea toimitustyössä. Blogpost on the website of Viestintäalan tutkimussäätiö (Media Industry Research Foundation of Finland), 23/1/2017, medialiitto.fi

 

http://www.viestintaalantutkimussaatio.fi/vts/raportit/jatko-opinnaytteet/lauri_haapanen_suorien_sitaattien_muokkaus_on_arkea_toimitustyossa.9045.news


2015
2015 Näin toimittajat tekevät sitaatteja. Kielikello, nro 3/2015, 3 p.

2015 Näin toimittajat tekevät sitaatteja. Kielikello, nro 3/2015, 3 p.

 

https://www.kielikello.fi/-/nain-toimittajat-tekevat-sitaatteja


2015 Toimittajan armoilla. Journalisti 11/6/2015, 6 p. (as an interviewee, written by Heidi Pelander).

2015 Toimittajan armoilla. Journalisti 11/6/2015, 6 p. (as an interviewee, written by Heidi Pelander).

 

https://www.journalisti.fi/artikkelit/2015/8/x-2/


2015 Vähättelikö poliisi Tapanilan raiskausta? Journalisti 19/3/2015, 1 p.

2015 Vähättelikö poliisi Tapanilan raiskausta? Journalisti 19/3/2015, 1 p.

 

https://www.journalisti.fi/artikkelit/2015/4/0.59977300-142657785173/

 

 

Vähättelikö poliisi Tapanilan raiskausta?

Helsingin Sanomien verkkouutinen (10. 3.) Tapanilan raiskauksesta sisälsi sitaatin rikoskomisario Jyri Hiltuselta: ”Nainen ei loukkaantunut fyysisesti vakavasti tapahtuneessa.”

Monet uutista kommentoineet tulkitsivat Hiltusen vähätelleen uhrin henkisiä kärsimyksiä. Samaa tyrmisteli HS:n uutistuottajan verkkokolumni (11. 3.). Kaikki he suhtautuivat sitaatin todistusvoimaan kritiikittä.

Lehtijuttu ei kuitenkaan ole haastattelun kuvaus. Sen sijaan sitaatit valitaan ja irrotetaan haastattelusta, sitten istutetaan ja editoidaan palvelemaan jutun kerrontaa. Haastattelu on toimittajan ja haastateltavan dialogia, mutta juttuun se ”monologisoidaan” ikään kuin haastateltavan itsenäisesti tuottamaksi. Lisäksi toimittaja saattaa esittää kysymyksen, saada vastauksen ”kyllä” ja muotoilla sitaatin sitten kysymyksensä pohjalta.

Missä asiayhteydessä poliisi siteeratun lausuntonsa esitti ja miten sanottavansa tarkalleen muotoili? Nostiko poliisi fyysiset vammat esiin itse vai vastauksena kysymykseen, ja mikä oli kysymys?

Jotta puheen merkitys säilyy uudessa kontekstissaan alkuperäisen kaltaisena, sitaatin kirjoitusasu vaatii usein muokkausta. Jos vielä haastateltava on koukeroinen ja merkkimäärä niukka, toimittaja saattaa tulla vääristelleeksi haastateltavaa. Se on työtapaturma. Jos vääristely tapahtuu tarkoitushakuisesti, se on julkisen keskustelun manipulointia.

HS vahvisti mielikuvaa, että poliisi vähättelee raiskauksia. Yritin tuloksetta tiedustella HS:lta, tekikö poliisi tosiaan niin.

Lauri Haapanen

Kirjoittaja tekee väitöstutkimusta siteerauksesta Helsingin yliopistossa.


2015 Illuusio suorista sitaateista. Suomen Lehdistö 18/3/2015 (republished online 2/3/2017, 2 p. (as an interviewee, written by Noora Autio).

2015 Illuusio suorista sitaateista. Suomen Lehdistö 18/3/2015 (republished online 2/3/2017, 2 p. (as an interviewee, written by Noora Autio).

 

http://www.suomenlehdisto.fi/illuusio-suorista-sitaateista/


2014
2014 Sitaatti ei ole pelkkä retorinen kikka. Journalisti 27/2/2014, 1 p.

2014 Sitaatti ei ole pelkkä retorinen kikka. Journalisti 27/2/2014, 1 p.

 

http://journalistiliitto-fi.directo.fi/journalisti/lehti/2014/03/debatti/sitaatti-ei-ole-pelkka-retorinen/

 

näköislehti http://journalistiliitto-fi.directo.fi/@Bin/23750431/journalisti_2014_2702_26.pdf


E Publications intended for the general public
2019
2019 Piilossa tekstin takana. Kilpailevat totuudet -antologia. Ylioppilaslehden Kustannus Oy, 8–35.

2018 Piilossa tekstin takana. Kilpailevat totuudet -antologia. Ylioppilaslehden Kustannus Oy, 8–35.

 

Juttuja kirjoittaessaan toimittajat tekevät lukuisia valintoja. Nämä valinnat eivät kuitenkaan ole arvioitavissa sen mukaan, mikä on totta ja mikä ei. Siteerauksen ja sitä edeltävien työvaiheiden analyysi johtaa päätelmiin, joissa journalismin jakamattomin ydin, faktapohjaisuus, asettuu kyseenalaiseksi...

 

Koko kirja on luettavissa täällä.


2018
2018 Will robots write the news a hundred years from now? Blogpost / Immersive Automation project, 16/1/2018 (online).

2018 Will robots write the news a hundred years from now? Blogpost / Immersive Automation project, 16/1/2018 (online).

 

http://immersiveautomation.com/2018/01/will-robots-write-news-hundred-years-now/

 

Will robots write the news a hundred years from now?

(The original text for this blogpost is an article that post-doc researcher Lauri Haapanen wrote for The Institute for the Languages of Finland.)

The automation of news has been in the pipeline for decades. However, it still humans that are writing the news. Why is that so?

The most apparent challenge for automation is language. Algorithms are already able to conjugate words successfully. However, the subtle nuances of human language do not conjugate in conditional sentences of “if A, then B”. This limitation makes the language stiff and in the long run rather monotonous.  An even bigger problem is content. Algorithms are producing numeric and highly structured result data from companies, sports and elections. This enables news about these subjects to be successfully automated, including in Finland and in Finnish. However, a real scoop is all about new, unexpected, and hard-earned information. A pre-coded algorithm cannot get the grip of such issues.

Thirdly, the hesitation of media companies and software developers is hindering the development. “One would imagine that there is a lot going on in the industry,” says news automation researcher Carl-Gustav Lindén, “but with a few exceptions, there really isn’t”. Technology itself is not a foreign issue in the field of editing, as the newsrooms are full of it. However, the talk of “robotic journalists” has frightened human publishers, although “there is no sign that development in automation would have reduced journalists’ work,” Lindén recalls. “We should rather see this development as a step forward in the co-operation between journalists and technology.”

It is certain that “robots” will not be writing analytical and engaging stories in a matter of years or even decades. It is also certain that the collaboration between people and software will be developed. A few Finnish editorial offices are already locating potential news topics from public protocols with the help of algorithms. Why could the same software not also compile background material, reveal hidden correlations between distant variables, produce copies and make different versions of ready texts for diverse distribution channels?

Given the speed at which technology is developing, predicting a hundred years in the future feels quite ridiculous. We are still going to need to select and communicate news a hundred years from now. Perhaps we’ll be transmitting news to human consciousness directly, without the use of verbal language, which we will think of as a useless bottleneck in the process.


2017
2017 Kirjoittaako robotti uutiset sadan vuoden päästä? Kotimaisten kielten keskus / Institute for the languages of Finland, 14/12/2017 (online).

2017 Kirjoittaako robotti uutiset sadan vuoden päästä? Kotimaisten kielten keskus / Institute for the languages of Finland, 14/12/2017 (online).

 

https://www.kotus.fi/nyt/esitelmat_ja_artikkelit/artikkelit/sanoin_saavutettavissa_2117_-artikkelit/kirjoittaako_robotti_uutiset_sadan_vuoden_paasta

 

 

Kirjoittaako robotti uutiset sadan vuoden päästä?

Uutisten automatisaatiosta on puhuttu – ja sillä peloteltu, katsantokannasta riippuen – jo vuosikymmeniä. Edelleen uutiset kuitenkin kirjoittaa ihminen. Miksi näin?

Ilmeisin haaste automatisaatiolle on kieli. Sanamuotojen taivuttaminen jo onnistuu, mutta ihmiskielen hienovaraiset nyanssit eivät taivu ehtolauseiksi ”jos A, niin B”. Tämä puute tekee kielestä kankeahkoa ja pidemmän päälle yksitoikkoista.

Suurempi ongelma on sisältö. Pörssiyhtiöistä, urheilusta ja vaaleista tuotetaan tulosdataa, joka on numeerista ja hyvin jäsenneltyä, ja sen ansiosta näiden aihepiirien uutisointia on jo menestyksekkäästi automatisoitu, myös Suomessa ja suomeksi. Todellisessa jymyuutisessa on kuitenkin kyse uudesta ja yllättävästä, kenties vaivalla esiin kaivetusta tiedosta. Ei ennalta koodattu algoritmi saa sellaisesta otetta.

Kolmanneksi kehitystä on jarruttanut mediatalojen ja ohjelmistokehittäjien yhteistyön takeltelu. ”Voisi kuvitella, että alalla olisi paljonkin meneillään”, sanoo uutisautomatisaatiota tutkinut Carl-Gustav Lindén, ”mutta muutamia näytösluontoisia esimerkkejä lukuun ottamatta – eipä juuri ole”. Teknologia sinänsä ei ole toimitusalalla vieras asia, sitähän ovat uutishuoneet täynnä. Puhe ”robottitoimittajista” on kuitenkin säikäyttänyt ihmistoimittajat, vaikka ”ei ole mitään merkkejä siitä, että kehitys automatisaation saralla olisi vähentänyt toimittajien töitä”, Lindén muistuttaa. ”Tämä kehitys tulisi ennemminkin nähdä edistysaskeleena toimittajien ja teknologian yhteistyössä.”

Se on varmaa, että ”robotit” eivät vuosiin tai vuosikymmeniin kirjoita analyyttisiä ja mukaansatempaavia reportaaseja. Sekin on varmaa, että ihmisten ja ohjelmistojen yhteistyö tulee syvenemään: jo nyt eräät suomalaistoimitukset paikantavat algoritmien avulla potentiaalisia uutisaiheita julkisista pöytäkirjoista, joten miksipä ei ohjelmisto voisi koota myös taustamateriaalia, paljastaa piiloon jääviä korrelaatioita kaukaisten muuttujien välillä, tuottaa raakatekstiä ja tehdä valmiista jutusta versioita eri jakelukanaviin.

Ottaen huomioon sen nopeuden, jolla teknologia kehittyy, sadan vuoden päähän ennustaminen menee huumoriksi. Tiedon valitsemista ja välittämistä tullaan tarvitsemaan – mutta ehkäpä uutiset siirretään suoraan ihmisen tajuntaan ilman verbaalista kieltä, tarpeetonta pullonkaulaa.

LAURI HAAPANEN

Kirjoittaja on suomen kielen tohtori ja tutkija.


2017 Sitaatti on paranneltua todellisuutta (Column: Tutkijan pöydältä). Chydenius (2) 1 p. op.fi/media/liitteet?cid=151898563&srcpl=3

Sitaatti on paranneltua todellisuutta (Column: Tutkijan pöydältä). Chydenius (2) 1 p.

 

koko lehti: https://www.op.fi/media/liitteet?cid=151898563&srcpl=3


2017 Sitaatti ei ole pyhä ja koskematon. Helsingin Sanomat 12/3/2017 (online hs.fi 11/3/2017) 1 p. (”HS-Analyysi” based on my Ph.D, written by Ville Eloranta.)

2017 Sitaatti ei ole pyhä ja koskematon. Helsingin Sanomat 12/3/2017 (online hs.fi 11/3/2017) 1 p. (”HS-Analyysi” based on my Ph.D, written by Ville Eloranta.)

 

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005123515.html (maksumuuri)


2017 Julkinen sana (Yle Radio 1): Lainaa vain. Interviewee at a talk show dealing with media, publicity and information society. Yle (Finnish broadcasting company). 8/3/2017, 45 min.

2017 Julkinen sana (Yle Radio 1): Lainaa vain. Interviewee at a talk show dealing with media, publicity and information society. Yle (Finnish broadcasting company). 8/3/2017, 45 min.

 

https://areena.yle.fi/1-3932992?autoplay=true


2017 Väitös: Sitaattien muokkaus on arkea toimitustyössä. Karjalainen, 4/3/2017 (online).

2017 Väitös: Sitaattien muokkaus on arkea toimitustyössä. Karjalainen, 4/3/2017 (online).

 

https://www.karjalainen.fi/uutiset/uutis-alueet/kotimaa/item/133669-vaitos-sitaattien-muokkaus-on-arkea-toimitustyossa


2017 Kitaran kielistä suomen kieleen (Column: 10 kysymystä kielestä). Kotimaisten kielten keskus / Institute for the languages of Finland 8/3/2017 (online)

2017 Kitaran kielistä suomen kieleen (Column: 10 kysymystä kielestä). Kotimaisten kielten keskus / Institute for the languages of Finland 8/3/2017 (online)

 

https://www.kotus.fi/nyt/10_kysymysta_kielesta/10_kysymysta_kielesta_2017/kitaran_kielista_suomen_kieleen.23500.news


2014
2014 Kielijuttu: Ovatko sitaatit suoria lainauksia? Hämeen Sanomat, Kainuun Sanomat, Keskipohjanmaa, Keskisuomalainen, Satakunnan Kansa (A pool of Finnish regional newspapers) 23/3/2014, 1 p.

2014 Kielijuttu: Ovatko sitaatit suoria lainauksia? Hämeen Sanomat, Kainuun Sanomat, Keskipohjanmaa, Keskisuomalainen, Satakunnan Kansa (A pool of Finnish regional newspapers) 23/3/2014, 1 p.
G Theses
2017 Doctoral dissertation (article-based). Thesis title: Quoting practices in written journalism. University of Helsinki, Faculty of Arts, Department of Finnish, Finno-Ugrian and Scandinavian Studies. 210 pages.

2017 Doctoral dissertation (article-based). Thesis title: Quoting practices in written journalism. University of Helsinki, Faculty of Arts, Department of Finnish, Finno-Ugrian and Scandinavian Studies. 210 pages.

 

https://helda.helsinki.fi/handle/10138/174618


2010 Master’s thesis. Thesis title: ”Ei vittu, mennään röökille” – Tutkimus sitaattien tehtävistä ja tekemisestä kaunokirjallis-journalistisissa lehtijutuissa. (The functions and editing of quotations in literary-journalistic magazine articles). University of Helsinki, Faculty of Arts, Department of Finnish, Finno-Ugrian and Scandinavian Studies. 132 p. + appendix 7 p.

2010 Master’s thesis. Thesis title: ”Ei vittu, mennään röökille” – Tutkimus sitaattien tehtävistä ja tekemisestä kaunokirjallis-journalistisissa lehtijutuissa. (The functions and editing of quotations in literary-journalistic magazine articles). University of Helsinki, Faculty of Arts, Department of Finnish, Finno-Ugrian and Scandinavian Studies. 132 p. + appendix 7 p.

 

https://helda.helsinki.fi/handle/10138/19710

 


Suorat lainaukset eli sitaatit ovat olennainen osa nykypäivän lehtijuttuja. Tässä tutkielmassa sitaattien tehtäviä ja tekemistä tarkastellaan osana kaunokirjallis-journalististen lehtijuttujen kerrontaa. Työ on monitieteinen; sen yleisvire on kielitieteellinen, mutta se lainaa käsitteistöä myös muun muassa journalistiikasta ja narratologiasta.

 

Päätutkimuskysymyksenä tutkielmassa tarkastellaan sitä, mitä tehtäviä sitaateilla kaunokirjallis-journalistisissa lehtijutuissa on (luku 5). Aineistoa analysoimalla saadut tulokset esitetään kuusikohtaisella, jatkumonomaisella työkalulla.

 

Ensinnä sitaatit luovat lehtijutun rakenteeseen rytmiä samaan tapaan kuin esimerkiksi tekstin jaksot, kappaleet ja virkkeet. Toiseksi sitaatit ovat yksi juonta eteenpäin vievä kerronnan elementti. Kolmanneksi sitaatit kertovat ympäristöstä: kirjoittaja voi vahvistaa sitaateilla illuusiota sekä juttuun kirjoitetusta fyysisestä tapahtumapaikasta että sosiaalisesta ilmapiiristä. Neljänneksi sitaatit luovat uskottavuutta sille, että johtoilmauksen identifioima henkilö on sanonut sanatarkasti referoidulla tavalla. Viidenneksi sitaatit välittävät ensikäden tietoa referoitavan henkilön kokemuksista ja hänen ainutlaatuisesta tavastaan käyttää kieltä. Jatkumo päättyy sitaatin puhujaa luonnehtivaan tehtävään, jossa tärkeämpää kuin se, mitä sanotaan, on se, miten sanotaan.

 

Työkalun kuusi kohtaa eivät ole toisiaan poissulkevia, sillä ne tarkastelevat sitaattia eri tasoilla. Jokaisessa aineistojutun sitaatissa onkin idullaan koko sitaattien tehtävien potentiaali, vaikka yksittäisen sitaatin kohdalla jotkin näistä funktioista korostuvat toisten jäädessä sivuosaan tai huomiotta.

 

Lopuksi luvussa 5 tarkastellaan sitaattien toissijaista jäsentä, johtoilmausta. Sen tärkein tehtävä on puhujan identifiointi ja kommunikointitavan jonkinlainen kuvailu (esim. referoidaanko puhetta, kirjoitusta vai ajattelua, millä tavoin lausunto on sanottu ja mikä on ollut sen intentio).

 

Alatutkimuskysymyksenä tutkielmassa selvitetään toimialalla vallitsevia käsityksiä siitä, miten puhetta tulisi kirjallisiksi sitaateiksi muokata (luku 6). Tätä kysymystä tarkastellaan toimitustyön oppikirjallisuuden ja toimittajahaastatteluiden kautta.

 

Mitään vakiintuneita ohjeistuksia puheen siirtämisestä kirjalliseen muotoon ei ole. Varsin yleinen toimintatapa näyttää kuitenkin olevan se, että sitaateista karsitaan puhekielelle tyypilliset (ja kirjallisessa ilmaisussa tarpeettomat) ”täytesanat” (niinku, tietsä, ööö jne.) ja toisteisuus. Lisäksi sanojen puhekielisiä äänneasuja täydennetään helpommin ymmärrettävään muotoon (esim. punanen → punainen), lauseita muokataan kontekstistaan riippumattomammiksi ja niiden keskinäistä sidoksisuutta – jota puheessa luo myös prosodia – tarkennetaan.

 

Eri tilanteista saatuja sitaatteja voidaan esittää peräkkäisinä tai jopa yhdistää samaksi sitaatiksi, kunhan sitaatti yhdistelyistä huolimatta pysyy uskollisena sille, mitä haastateltava on sanonut ja tarkoittanut. Sitaattien siirtely ja yhdistäminen on mahdollista kuitenkin vain silloin, kun jutussa ei ”olla” missään tietyssä fyysis-ajallisessa tapahtumapaikassa, lokaatiossa. Jos juttuun sitä vastoin on kirjoitettu mukaan lokaatio, journalismin edellyttämä totuusvaatimus koskee myös sitaatteja: repliikkien tulee asettua tapahtumien jatkumoon autenttisessa kontekstissaan ja kronologiassaan.

 

Tutkimuskysymysten taustaksi tutkielmassa luodaan katsaus suomen kielen referointijärjestelmään (luku 2), määritellään ja esitellään kaunokirjallis-journalististen lehtijuttujen ominaispiirteitä (luku 3) sekä verrataan puheen ja siitä tehdyn kirjallisen sitaatin suhdetta (luku 4).

 

***


This research deals with direct speech quotations in magazine articles through two questions: As my major research question, I study the functions of speech quotations based on a data consisting of six literary-journalistic magazine articles. My minor research question builds on the fact that there is no absolute relation between the sound waves of the spoken language and the graphemes of the written one. Hence, I study the general thoughts on how utterances should be arranged in the written form based on a large review of literature and textbooks on journalistic writing as well as interviews I have made with magazine writers and editors, and the Council of Mass Media in Finland.

 

To support my main research questions, I also examine the reference system of the Finnish language, define the aspects of the literary-journalistic article and study vernacular cues in written speech quotations.

 

FUNCTIONS OF QUOTATIONS. I demonstrate the results of my analysis with a six-pointed apparatus. It is a continuum which extends from the structural level of text, all the way through the explicit functions, to the implicit functions of the quotation. The explicit functions deal with the question of what is the content, whereas the implicit ones base mainly on the question how the content is presented.

 

1. The speech quotation is an distinctive element in the structure of the magazine article. Thereby it creates a rhythm for the text, such as episodes, paragraphs and clauses.

 

2. All stories are told through a plot, and in magazine articles, the speech quotations are one of the narrative elements that propel the plot forward.

 

3. The speech quotations create and intensify the location written in the story. This location can be a physical one but also a social one, in which case it describes the atmosphere and mood in the physical environment and of the story characters.

 

4. The quotations enhance the plausibility of the facts and assumptions presented in the article, and moreover, when a text is placed between quotation marks, the reader can be assured that the text has been reproduced in the authentic verbatim way.

 

5. Speech quotations tell about the speaker's unique way of using language and the first-hand experiences of the person quoted.

 

6. The sixth function of speech quotations is probably the most essential one: the quotations characterize the quoted speaker. In other words, in addition to the propositional content of the utterance, the way in which it has been said transmits a lot of the speaker's character (e.g. nature, generation, behaviour, education, attitudes etc.).

 

It is important to notice, that these six functions of my speech quotation apparatus do not exlude one another. It means that every speech quotation basically includes all of the functions discussed above. However, in practice one or more of them have a principal role, while the others play a subsidiary role.

 

HOW TO MAKE QUOTATIONS? It is not suprising that the field of journalism (textbooks, literature and interviews) holds heterogeneous and unestablished thoughts on how the spoken language should be arranged in written quotations, which is my minor research question. However, the most frequent and distinctive aspects can be depicted in a couple of words: serve the reader and respect the target person.

 

Very common advice on how to arrange the quotations is

 

− firstly, to delete such vernacular cues (e.g. repetitions and ”expletives”) that are common in spoken communication, but purposeless in the written language.

 

− secondly, to complete the phonetic word forms of the spoken language into a more reader-friendly form (esim. punanen → punainen, 'red'), and

 

− thirdly, to enhance the independence of clauses from the (authentic) context and to toughen reciprocal links between them.

 

According to the knowledge of the journalistic field, utterances recorded in different points in time of an interview or a data-collecting session can be transferred as consecutive quotations or even merged together. However, if there is any temporal-spatial location written in the story, the dialogue of the story characters should also be situated in an authentic context – chronologically in the right place in the continuum of the events.

 

To summarize, the way in which the utterances should be arranged into written speech quotations is always situationally-specific − and it is strongly based on the author's discretion.


2008 Bachelor’s thesis. Thesis title: “Ei vittu, mennään röökille.” Tutkielma erään lehtijutun sitaattien tehtävistä. University of Helsinki, Faculty of Arts, Department of Finnish, Finno-Ugrian and Scandinavian Studies. 32 p. + appendix 9 p.

2008 Bachelor’s thesis. Thesis title: “Ei vittu, mennään röökille.” Tutkielma erään lehtijutun sitaattien tehtävistä. University of Helsinki, Faculty of Arts, Department of Finnish, Finno-Ugrian and Scandinavian Studies. 32 p. + appendix 9 p.
I Audiovisual material
2018
Interview as a one-size-fits-all method. 7-minute online presentation on Youtube. Play

Interview as a one-size-fits-all method

 

7-minute online presentation on Youtube, pre-conference prior to NewsTalk&Text Workshop (Ghent, Belgium).

 

https://youtu.be/H_Cpwqk8XW8

 

 

abstract


As applied researchers, we are interested in what people do in their everyday lives. Often this inquiry is conducted by using simplistic interview-based methods, such as semi-structured interviews. However, by presenting plain questions about processes that have become routine and take place daily, but not always in just the same way, it is as if the researcher were “outsourcing” the task of generalisation to the informant, who then does it without following any consistent methodological procedure. Therefore the point of this presentation is, first, to challenge the supremacy of simplistic interview methods in research. Then, it suggests some more sophisticated ways of using research interviews to produce reliable scientific knowledge.



Manuscript:

Hi, I’m Lauri Haapanen and this is what I ate for lunch today at around eleven o’clock. However, what if a researcher came up to me and asked me to describe my typical lunch time habits? What should I say? Describing this snack is not a good answer, because yesterday I ate sushi at twelve o’clock. The day before, I ate much earlier. And sometimes I don’t have time to eat at all, or I just eat some leftovers from the fridge at home.

Perhaps I would just say something like: I usually eat lunch around noon, and it’s something relatively cheap and hopefully tasty or, at least, healthy. Such a formulation would be a rough estimate, and most likely it just describes what I would like to eat, or have eaten lately, or what I want to tell others that I eat.

Okay, this presentation is not about my lunch habits. Instead, in this presentation I want to question the dominant status of simplistic interview methods in the academic world. And I’m not saying that, for example, semi-structured interviews don’t have a place, of course they do, they work very well when applied to one-off and easy-to-remember events, such as winning the lottery or having an accident. But as applied researchers, we are often interested in everyday processes – processes that have become routine and repetitive but don’t take place in exactly the same way every time. And approaching such daily processes by asking simplistic questions presents the problem that I wanted to illustrate with my lunch photos. And the problem is that presenting general questions about everyday processes is as if the researcher were “outsourcing” the task of generalisation to the informant, who then does it without following any consistent methodological procedure.

So, let me now present two solutions to overcome this problem. They are drawn from my own field, media linguistics.

The first solution takes us to Switzerland, where a research team wanted to find out how the Swiss public service TV stations succeeded in fulfilling their mandate to promote public understanding. Naturally, this question was so abstract and vague that the research team couldn’t just pop into a newsroom and ask the first journalist they met, “what are your best practices to promote public understanding?”. That wouldn’t have worked. Therefore, they needed to combine ethnographic observation to find out what journalists do and an interview method to know why they do it.

One option for that could have been a think-aloud protocol, where a researcher would have sat down next to the journalist and asked him to say out loud what his thinking was while writing. However, since writing is a highly verbal activity, the methods for verbalisation that take place during the process of writing would most likely have interrupted and distorted the writing flow. So the Swiss researchers needed a method of verbalisation that would be performed afterwards.

And their answer was a cue-based retrospective verbalisation.

To begin with, the researchers installed a screenshot recording program that ran behind the journalist’s text editor and recorded all his screen activities - for example, keystrokes, mouse movements, and pauses while writing. Then, immediately after completing the writing, the journalist watched on the screen how his text came into being. And while doing so, he continuously commented on what he was doing when writing and why he was doing it.

In this way, the cue-based retrospective verbalisation opens a window onto the journalist’s mind and reveals his thinking and decision-making. The cue-based retrospective verbalisation can be considered a state-of-the-art method when studying relatively short writing tasks, such as the production of a television news item, which takes only a few hours. But with longer tasks this method could be problematic because, as a researcher, you can’t record and ask the journalist to watch a production process that might take days, weeks or even months.

And this is the very challenge that is present in my current research project, which investigates journalistic writing for written publications such as newspapers, magazines and various online platforms. I couldn’t exploit a cue-based retrospective verbalisation per se, as described on the previous slides, because producing pieces of written journalism can take a really long time.

So, I needed to adapt the method to find some other way to document the production process extensively, and for this purpose, I turned my focus to quoting, because the process of quoting seems to affect the whole production. In practice, I worked out a model whose basic idea is that journalists and their editorial teams, first, decide on a topical issue to be addressed and at the same time reject other topics. Then, the journalists identify groups of people who are somehow linked to this topical issue, such as victims, authorities, lay people or politicians, and bring these groups into the emerging news item, but most likely not all of them. Thirdly, the journalists pick out some people as representatives of these societal groups and, finally, they might quote these representatives.

In the gathering of retrospective verbalisations, I used the model in this way:
I met a journalist right after he had finished his manuscript, and, this brand-new manuscript as a stimulus, we walked through the production process and I asked the journalist to explain why he had selected that topic and sub-topics, why he had selected those societal groups, those representatives, and those quotes. In this way, I managed to produce a data corpus in which the journalists described their mental activities during the production process.

Okay, to sum up.

Ethnographic observation captures practitioners’ actual activities but it leaves it to researchers to interpret their intentions. An interview-based inquiry, in turn, allows researchers to access practitioners’ mental reflections on their work but is constrained by their self-awareness.

So, to overcome the potential validity problems in applied research, we need methods that combine both ethnographic observation and interviews.

For further discussion, please take a look at my hot-off-the-press paper, which puts forward a new kind of approach, using data triangulation to overcome the methodological challenges that might arise in our research.

 

***


How Do Media Work? 10-minute talk, recorded live at ScienceSLAM Helsinki on 17th of February. play

How Do Media Work? 10-minute talk, recorded live at ScienceSLAM Helsinki.

 

https://youtu.be/6UA4Ef5gFLw


How Do Media Work? 3-minute online presentation on Youtube. play

How Do Media Work? 3-minute online presentation on Youtube.

 

https://youtu.be/u2m08mKINmM


2017
- What is “translingual quoting”, and what we know about it? 11-minute online pechakucha presentation on Youtube. Play

What is “translingual quoting”, and what we know about it? 11-minute online pechakucha presentation on Youtube, pre-conference launched by the AILA Research Network on Media Linguistics. (Series of online interventions prior to the AILA 2017 World Congress in Rio de Janeiro, Brazil.)

 

https://youtu.be/-8_yq9V2cgI


2016
Quoting and the monologization of so-called direct speech. 10-minute online pechakucha presentation on Youtube. Play

Quoting and the monologization of so-called direct speech. 10-minute online pechakucha presentation on Youtube, pre-conference launched by the AILA Research Network on Media Linguistics. (Series of online interventions prior to the AILA 2014 World Congress in Brisbane, Australia.)

 

https://youtu.be/4D_pV4fnXoU


Reviewed Conference Presentations
2019

- (abstract accepted) Language in Media, July (Brazil)

 

- (Abstract accepted) The 16th International Pragmatics Conference, June (Hong Kong).


- Ethnography with a Twist, February (Finland).

(Abstract accepted) Rethinking quoting in written journalism. Paper will be presented at LiM8 (Language in the Media), July 23–26, Rio de Janeiro, Brazil.

 

(Abstract accepted) Social media as added value in journalistic writing. Paper will be presented at IPrA 2019 (The 16th International Pragmatics Conference), June 9-14, Hong Kong.


What & why: Combining etic and emic perspectives in studying journalistic practices  (with Manninen, Ville). Paper presented at Ethnography with a Twist, February 12–14, Jyväskylä, University of Jyväskylä.


2018

- 5th Nordic Interdisciplinary Conference on Discourse and Interaction NORDISCO, November (Denmark)


- 4th International Conference on Non-Professional Interpreting and Translation, May (South Africa)


- Algorithms, Automation, and News Conference, May (Germany)


- XLV Finnish Conference of Linguistics (Kielitieteen päivät), May (Finland)


Translingual quoting as a rich point in journalistic writing . Paper presented at 5th Nordic Interdisciplinary Conference on Discourse and Interaction NORDISCO, November 21–23, Aarhus University, Aarhus, Denmark.

 

Translingual quoting – non-professional translation in newsrooms. Paper presented at 4th International Conference on Non-Professional Interpreting and Translation, May 22–24, Stellenbosch Institute for Advanced Study (STIAS), Cape Town, South Africa.


So much data, so few stories: journalistic usability of open data (with Carl-Gustav Lindén, Stefanie Sirén-Heikel, Tom Moring). Paper presented at Algorithms, Automation, and News Conference, May 22–23, Munich, Germany.


Kieltenvälinen siteeraus journalistisissa jutuissa. Paper presented at XLV Finnish Conference of Linguistics (Kielitieteen päivät), May 7−9, Helsinki, University of Helsinki.


2017

- From analyzing quotes and quoting practices to fostering media literacy (with Daniel Perrin), November (Finland)


- Paper 1. Translingual Quoting in Journalism. Paper 2. Follow the quote. Quoting is a key to writing, reading and studying journalism (with Daniel Perrin), July (Brazil).


From analyzing quotes and quoting practices to fostering media literacy (with Daniel Perrin). Paper presented at Annual Symposium of the Finnish Association for Applied Linguistics AFinLA, November 10–11, Turku, University of Turku.


Paper 1. Translingual Quoting in Journalism. Paper 2. Follow the quote. Quoting is a key to writing, reading and studying journalism (with Daniel Perrin). Papers presented at 18th World Congress of Applied Linguistics, July 23–28, Rio de Janeiro, Brazil.


2016
- Socio-Quoting as an Added Value in Journalistic Writing (poster), November (Finland)
 
- Socio-Quoting as an Added Value in Journalistic Writing (poster), November (Finland)
 
- Työprosessit ja niiden läpinäkyvyys. Tarkastelussa siteeraus, April (Finland)

- Why are direct quotes not direct? Meta-practices as a key in understanding ”directness” in journalistic quoting, May (Switzerland)

- Paper 1. Rethinking Quoting in Written Journalism: An Intertextual Chain from an Interview into Quotations. Paper 2. Towards Socio-Quoting: Reconsidering the Key Role of Quoting in Public Discourse (with Daniel Perrin), June (Germany)
 

Socio-Quoting as an Added Value in Journalistic Writing (poster). Paper presented at Minikonferenssi/Miniconference, November 4, University of Helsinki and Aalto University.

Socio-Quoting as an Added Value in Journalistic Writing (poster). Paper presented at Annual Symposium of the Finnish Association for Applied Linguistics AFinLA, November 11–12, Tampere, University of Tampere.

Työprosessit ja niiden läpinäkyvyys. Tarkastelussa siteeraus. Paper presented at Finnish Conference for Media and Communication Research (Median- ja viestinnän tutkimuksen päivät), April 8–9, Helsinki, Arcada UAS.

Why are direct quotes not direct? Meta-practices as a key in understanding ”directness” in journalistic quoting. Paper presented at a Doctoral training course on Reflexive language, reflexive actions – Metapragmatics in institutional talk, May 18–20, Leysin, Conference of the Universities of Western Switzerland, Switzerland.

Paper 1. Rethinking Quoting in Written Journalism: An Intertextual Chain from an Interview into Quotations. Paper 2. Towards Socio-Quoting: Reconsidering the Key Role of Quoting in Public Discourse (with Daniel Perrin). Papers presented at Text | Text | Text – Zitat, Referenz, Plagiat und andere Formen der Intertextualität, June 10–11, Konstanz, University of Konstanz, Germany.


2015
- Rethinking Quoting in Written Journalism: An Intertextual Chain from an Interview into Quotations, November (Finland)

- Siteerauskäytännöt toimittajan työssä, November (Finland)

- Rethinking quoting in written journalism, September (Finland)

- “Translingual quoting” in written journalism, July (Belgium)

- Monologisaatio lehtijuttujen sitaattien työkäytänteenä, May (Finland)

- Lehtijuttujen sitaattien tekemisen käytänteet, February (Finland)

Rethinking Quoting in Written Journalism: An Intertextual Chain from an Interview into Quotations. Paper presented at Minikonferenssi/Miniconference, November 26,     Espoo, University of Helsinki & Aalto University.

Siteerauskäytännöt toimittajan työssä. Paper presented at Annual Symposium of the Finnish Association for Applied Linguistics AFinLA, November 13–14, Helsinki, University of Helsinki.

Rethinking quoting in written journalism. Paper presented at 7th Junior Researchers Meeting in Applied Linguistics, September 10–12, Winterthur, Zurich University of Applied Sciences, Switzerland.

“Translingual quoting” in written journalism. Paper presented at the 14th International Pragmatics Conference, Panel: Adapting the news in today’s multilingual mediascape, July 26–31, Antwerp, University of Antwerp, Belgium.

Monologisaatio lehtijuttujen sitaattien työkäytänteenä. Paper presented at XLII Finnish Conference of Linguistics (Kielitieteen päivät), May 21−23, Vaasa, University of Vaasa.

Lehtijuttujen sitaattien tekemisen käytänteet. Paper presented at I Finnish Conference of Writing Research (Kirjoittamisen tutkimuksen päivät), February 5–6, Helsinki, University of Helsinki.

2014
- Ovatko sitaatit suoria lainauksia? Lehtisitaattien suoruus tekstianalyysin ja työkäytäntöjen näkökulmasta, November (Finland)

- Lehtisitaattien ”suoruus” ja työkäytännöt: aineistona haastattelut, julkaistut jutut ja toimittajien stimulated recall -haastattelut, May (Finland)

- Lehtijuttujen sitaattien ”suoruus” ja työkäytännöt, April (Finland)

Ovatko sitaatit suoria lainauksia? Lehtisitaattien suoruus tekstianalyysin ja työkäytäntöjen näkökulmasta. Paper presented at Minikonferenssi/Miniconference, November 27, University of Helsinki and Aalto University.

Lehtisitaattien ”suoruus” ja työkäytännöt: aineistona haastattelut, julkaistut jutut ja toimittajien stimulated recall -haastattelut. Paper presented at XLI Kielitieteen päivät, May 8–10, Turku, University of Turku.

Lehtijuttujen sitaattien ”suoruus” ja työkäytännöt. Paper presented at Mediatutkimuksen päivät, April 4–5, Vaasa, University of Vaasa.

2013
- Mediakonsepti lehtijuttujen sitaattien analyysityökaluna, November 14–16 (Finland)
 
- Editing of oral interviews into direct quotations in journalistic articles, May (Finland)

- Puheen muokkaaminen kirjallisiksi sitaateiksi lehtijuttuihin? May (Finland)

Mediakonsepti lehtijuttujen sitaattien analyysityökaluna. Paper presented at Annual Symposium of the Finnish Association for Applied Linguistics AFinLA, November 14–16, Turku, University of Turku.

Editing of oral interviews into direct quotations in journalistic articles. Paper presented at The Eighth International Conference for Literary Journalism Studies (IALJS-8), May 16–18, Tampere, University of Tampere.

Puheen muokkaaminen kirjallisiksi sitaateiksi lehtijuttuihin? Paper presented at XL Kielitieteen päivät, May 2–4, Tampere, University of Tampere.

Invited Conference Speaker
2019

- Misinformation and Fake News, November (Hong Kong)

 

- What and why: Combining etic and emic perspectives / Mitä ja miksi: etic- ja emic-näkökulmien yhdistämisestä


Title TBC, Talk will be delivered at the International Conference on Misinformation and Fake News, November 1−2, Hang Seng University of Hong Kong.

 

What and why: Combining etic and emic perspectives / Mitä ja miksi: etic- ja emic-näkökulmien yhdistämisestä, talks will be delivered at the Methods Festival / Metodifestivaali, August 27−29, Tampere University.

 

 


2018
- How do media work? February (Finland) Youtube

How do media work? Talk delivered at the ScienceSLAM Helsinki, February 17, Gloria (Helsinki) https://youtu.be/6UA4Ef5gFLw
2016
- Siteeraus lehtijutuissa, November (Finland)

- ”Suora sitaatti” – niinkö tosiaan? November (Finland)


Siteeraus lehtijutuissa. Talk delivered at the publication event of the book Puheesta tekstiksi, November 18, Tiedekulma Aleksi, Helsinki.

”Suora sitaatti” – niinkö tosiaan? Talk delivered at VI Magazine Symposium, November 1, Helsinki, Aalto University.

2015
- Suoran sitaatin todistusvoima, March (Finland)

Suoran sitaatin todistusvoima. Talk delivered at the ‘Kertooko media totuuden?’ (Do media tell a truth?) Conference, March 3, University of Jyväskylä, Jyväskylä.
2014
- Toimittaja sitaatteja muokkaamassa, December (Finland)

- Rethinking Quoting in Written Journalism, November (Switzerland)

- Suora lainaus eli sitaatti lehtijutuissa, September (Finland)

Toimittaja sitaatteja muokkaamassa. Talk delivered at IV Magazine Symposium, December 3, Aalto University, Helsinki.

Rethinking Quoting in Written Journalism. Talk delivered at the ‘Investigating Journalism Practice – from Media Ethnography to Media Linguistics in the Newsroom’ Conference, November 13–14, University of Lausanne, Lausanne, Switzerland.

Suora lainaus eli sitaatti lehtijutuissa. Talk delivered at Journalismin päivät (Journalism Day), September 19, Union of Journalists in Finland UJF, Helsinki.

2010
- Sitaattien tehtävät kaunokirjallis-journalistisissa lehtijutuissa, December (Finland)

Sitaattien tehtävät kaunokirjallis-journalistisissa lehtijutuissa. Talk delivered at Magazine Symposium, December 1, Aalto University, Helsinki.
Uncategorisable yet relevant
Review of my PhD (written by P. Nuolijärvi, 2018)
The review "Toimittaja työssään: haastattelusta lehtisitaatiksi" of my PhD, written by Prof. Pirkko Nuolijärvi and published in Virittäjä 3/2018, 425-430.

The review "Toimittaja työssään: haastattelusta lehtisitaatiksi" of my PhD, written by Prof. Pirkko Nuolijärvi and published in Virittäjä 3/2018, 425-430.
Kestävän kehityksen kieli: Haastattelu Daniel Perrinin kanssa (written by L. Haapanen, 2019)

Interview with Prof. Daniel Perrin. Written by Lauri Haapanen and published in Media & Viestintä 2019, 42(1): 95-100.


Haastattelu on julkaistu Media & Viestintä -lehdessä 1/2019.

 

Kestävän kehityksen kieli:

Haastattelu Daniel Perrinin kanssa

 

Sveitsiläinen medialingvistiikan professori Daniel Perrin (Zurich University of Applied Sciences) on keskeinen henkilö tutkijaverkostossa, joka tarkastelee journalistisia työprosesseja systemaattisen kielellisen tutkimuksen avulla. Medialingvistikot sanovat, että mediadiskurssin analyysi jää puolitiehen, ellei valmista tekstiä tutkita osana sitä dynaamisten kontekstien verkostoa, jossa se on syntynyt – osana prosessia, jossa aiheesta neuvotellaan ja tietoa kerätään, kieltä käännetään, kirjoitetaan ja muokataan.

Viime aikoina Perrin on osallistunut muun muassa kahden suuren käsikirjan toimittamiseen. Ensimmäinen niistä tarkastelee kirjoittamista ja tekstientuottamista (Jakobs & Perrin 2014), toinen kieltä ja mediaa (Cotter & Perrin 2017). Hänen keskeisin monografiansa, The Linguistics of Newswriting (2013), asettuu näiden käsikirjojen yhtymäkohtaan: se tarkastelee kirjoittamista journalistisessa mediassa.

Tässä haastattelussa Daniel Perrin kertoo muun muassa pyrkimyksestään löytää relevantteihin tosielämän tutkimuskysymyksiin vastauksia, jotka perustuvat sekä teoriaan, empiriaan että käytäntöön. ”Tärkein tehtävä, johon voimme kielen ja median tutkimuksen työkaluin pyrkiä, on lisätä ihmisten ymmärrystä kielen ja viestinnän roolista yhteiskunnan kestävässä kehityksessä”, Perrin sanoo.

 

Aloitit toimittajana. Miksi näin?

Uteliaisuudesta. Halusin tutkia elämää, yhteiskuntaamme, politiikkaa, taloutta.

 

Miten sitten tulit lähteneeksi akateemiselle uralle?

Kun olin tehnyt viisitoista vuotta radiota, televisiota, printtiä ja siihen aikaan vielä uutta verkkojournalismia, halusin syventää ymmärrystäni ammattimaisesta kirjoittamisesta, erityisesti toimitustyöstä. Se tutkimus, jota toimittajat työssään tekevät, aloitetaan ikään kuin tyhjästä päivittäin, mutta akateeminen tutkimus on – parhaimmillaan – pitkäjänteisempää.

Sellaista tutkimusta, josta tuolloin haaveilin, ei kuitenkaan vielä ollut olemassa. Niinpä lähdin rakentamaan tutkimuskenttää, jossa yhdistyivät mediatutkimus sekä soveltava kielen- ja kirjoittamisentutkimus. Pyrin siihen, että ammattimaista tekstintuottamista olisi mahdollista tutkia sekä teorianmuodostuksen että käytännön työn kannalta relevanteista näkökulmista, eli yksilötason prosessina, joka samalla on osa organisaatiota ja yhteiskuntaa. 

 

Nyt olet medialingvistiikan professori. Mitä on medialingvistiikka?

Yleisimmin medialingvistiikka nähdään tieteenalana tai tutkimuskenttänä, joka tarkastelee median ja kielenkäytön vuorovaikutusta. Tähän kuuluu sekä teorian että käytännön näkökulmista relevanttien tutkimusongelmien tunnistaminen ja niihin vastaaminen tavalla, joka tuottaa kestäviä, perusteltuja ratkaisuja. Tällaisessa näkemyksessä soveltavan kielitieteen keskeiset käsitteet yhdistetään lähestymistapoihin, joita transdisiplinäärinen (tieteen ja käytännön työelämän vuorovaikutusta tiedon tuottamisessa korostava) tutkimusote on tuottanut.

Tietysti se, miten medialingvistiikkaa haluaa rajata, riippuu siitä, miten ymmärrämme käsitteet media, kieli ja kielenkäyttö. Laajimmillaan voidaan ajatella, että kielenkäyttö vaatii aina jotain mediumia, oli kyse sitten ääniaalloista, kirjoituksesta tai eleistä. Näin kaikkea soveltavaa kielentutkimusta voisi pitää medialingvistiikkana eikä kahta erillistä termiä tarvittaisi. Itse pidän tiiviimpää rajausta paljon mielekkäämpänä. Tällöin tarkastelun kohteena voivat olla esimerkiksi joukkoviestimet, sosiaalinen media tai näiden kahden vuorovaikutus. Tällaiset mediumit mahdollistavat ja edellyttävät kielenkäyttöä, joka eroaa kategorisesti kielenkäytöstä toisenlaisissa konteksteissa, esimerkiksi arkipäivän keskusteluissa ja neuvotteluissa.

 

Minkä lisän kielitiede tuo “tavanomaiseen” mediatutkimukseen?

Kielentutkimus vahvistaa mediatutkimuksessa näkemystä siitä, että kieli on tärkeä osa viestintää niin mikro- kuin makrotasollakin. Esimerkiksi soveltava kielitiede voi osoittaa, miten ja miksi kielikuvat – jotka ensitarkastelussa ovat vain yksittäisiä sanoja – ohjaavat ihmisten ja yhteisöjen ajattelua ja käytöstä. Sanat ovat jälkiä kielenkäyttäjän mentaalisista ja sosiaalisista rakenteista ja prosesseista, ja samalla sanat herättävät niitä vastaanottajassaan. Toinen esimerkki: Toimitusten keskusteluissa pyritään löytämään kategorisesti uudenlaisia ratkaisuja käytännön haasteisiin, vaikkapa sellaisia tapoja esittää mediasisältöjä, jotka vastaavat muuttuvan mediaympäristön vaatimuksiin ja hyödyntävät sitä. Soveltava kielitiede voi osoittaa, minkälaiset kielenkäytön tilanteet mahdollistavat tai rajoittavat näitä uudistuksia ja vaikuttavat niiden käyttöönottoon organisaatioissa ja yhteisöissä.

 

On tavallista, että medialingvisteillä kuten muillakin median tutkijoilla on toimittajatausta. Mitä etua tästä voi olla, ja toisaalta, piileekö siinä riskejä?

Etuna on pääsy toimittajien luo sekä sosiaalisessa että kognitiivisessa mielessä: tunnet toimittajat ja tiedät, mitä he työstään ajattelevat. Ongelmaksi voi nousta teorianmuodostuksen näkökulmasta se, että relevantteihin tutkimuskysymyksiin vastaaminen kärsii tieteellisen selitysvoiman ja tarkkuuden puutteesta. Esimerkiksi integroivissa yhteiskunnallisissa teorioissa (integrative social theories) tilanteiset toiminnot, kuten journalistinen kirjoittaminen [i], on tapana hahmottaa dynaamisina ja monimutkaisina järjestelminä, joita tutkimalla voidaan – silloin kun kaikki menee hyvin – luoda moniulotteisia keskitason teorioita (mid-range theories) siitä, minkälaiset työtavat toimivat, kenelle ja minkälaisten olosuhteiden vallitessa. Käytännön toimijat kuten toimittajat sitä vastoin odottavat usein pikaisia tee näin -sääntöjä päivittäisiin työtehtäviinsä.

 

Tutkimus alkaa yhteiskunnallisesti relevantista kysymyksestä

 

Medialingvistiikka ei määrity tieteenalojen eikä metodologisten valintojenkaan perusteella, joten mistä tietää astuneensa pois sen alueelta?

Todellisessa elämässä rajat eivät koskaan ole yksiselitteisiä, ja tosielämän tutkimus on kiinteästi yhteydessä kaikkeen ympärillämme. Koska medialingvistiikan ytimessä on kielenkäyttö mediassa, on perusteltua syventyä myös taustatietoon medioista ja niiden vaatimista teknologioista sekä toisaalta kielen käyttäjistä. Näin pääsemme esimerkiksi informaatiotieteiden, sosiologian, psykologian ja historian pariin. Tämän vuoksi en niinkään puhuisi ”pois astumisesta” vaan medialingvistiikan alan laajentamisesta. Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista ilman transdisiplinääristä yhteistyötä, joka kattaa relevantit tieteenalat ja yhdistää ne edelleen ei-akateemisille alueille.

 

Voisitko avata hieman transdisiplinäärisyyden käsitettä?

Transdisiplinäärisyys (transdisciplinarity) tarkoittaa sitä, että tutkimus alkaa yhteiskunnallisesti relevantista kysymyksestä, kutsuu mukaan kaikki asiaan liittyvät tieteenalat ja tahot, myös käytännön toimijat, ja tähtää keskinäiseen, vastavuoroiseen oppimiseen. Tällä tavalla voidaan löytää teoriaan, empiriaan ja käytäntöön perustuvia vastauksia ja luoda kestäviä ratkaisuja ongelmiin, joilla todella on merkitystä.

Mutta siirrytäänpä kauniista sanoista käytäntöön. Käsittelen transdisiplinäärisyyttä soveltavan kielitieteen näkökulmasta esimerkiksi vastailmestyneessä artikkelissani (Perrin 2018): Media-alan toimijoilla on tarve kehittää uusia genrejä, jotka hyödyntävät uudenlaisen mediamaiseman luomia mahdollisuuksia. Tiede puolestaan tarjoaa työkaluja, joilla organisaatio pystyy tunnistamaan hiljaista asiantuntijatietoaan ja tuomaan sen näkyväksi. Yhdessä tutkijat ja käytännön toimijat käsitteellistävät toimintakenttää tutkimuskysymyksiään palvelevalla tavalla, keräävät ja analysoivat aineistoa, rakentavat teorioita ja muotoilevat parhaista käytännöistä tarinoita (case story, ks. Perrin 2013, 264), jotka auttavat ottamaan tulokset osaksi arkea organisaatiossa ja laajemminkin. Toisin sanoen transdisiplinäärisessä tutkimuksessa oikeat tahot tiedemaailmasta ja työelämästä tekevät yhteistyötä oppiakseen toisiltaan ja luodakseen teoreettisesti ja käytännöllisesti relevanttia tietoa ja osaamista.

 

Olet kehittänyt metodologiaa, joka kyseenalaistaa sen hallitsevan aseman, joka kielitieteissä on valmiita tekstejä tarkastelevalla tekstianalyysillä ja sosiaalitieteissä yksioikoisilla haastattelumenetelmillä. Miksi näin?

Kielen käytön voi nähdä yksinomaan mikrotason toimintana. Esimerkiksi teksti syntyy siten, että kirjoittaja lisää tekeillä olevaan tekstiinsä merkkejä ja välillä poistaa niitä. Mutta tällainen mekaaninen mikrotason tarkastelu ei tokikaan auta meitä ymmärtämään, saati kehittämään kirjallista viestintää sellaisena toimintana, jonka avulla on mahdollista luoda uutta tietoa ja vahvistaa sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Kokonaisvaltaisessa tarkastelussa kirjoitusmerkkien lisääminen ja poistaminen on pintatason heijastumaa siitä merkityksen antamisen prosessista, johon vaikuttaa monikerroksinen konteksti niin henkilökohtaisella kuin organisaation, instituution ja yhteiskunnankin tasolla.

Metodologian näkökulmasta tämä tarkoittaa sitä, että kielenkäytön pintatason aineisto täytyy kontekstualisoida. Ja koska halunnemme tutkijoina ymmärtää, miksi ihmiset kirjoittaessaan ja kieltä käyttäessään toimivat kuten toimivat, tarvitsemme suoraan havaittavissa olevan, materiaalisen kielenkäytön lisäksi aineistoja, jotka kertovat tähän kielenkäyttöön vaikuttavista kognitiivisista ja sosiaalisista tekijöistä. Esimerkiksi kirjoitusmerkkien lisäykset ja poistot tai itsekorjaukset puheessa voivat kertoa meille, miten ihmiset ja ihmisryhmät toimivat. Tämä kuitenkin vaatii sen, että onnistumme ulottamaan aineistonkeruumme kielenkäyttäjän pään sisälle ja toisaalta taustalla vaikuttaviin sosiaalisiin normeihin. Tällainen laaja-alainen tarkastelu vaatii menetelmien yhdistelyä. Esimerkkinä tästä käy Progression Analysis, jonka olen kehittänyt yhdessä tutkimusryhmäni kanssa medialingvistiikan ja kirjoittamisentutkimuksen viitekehyksissä (Perrin 2003). Siinä tietokoneohjelma taltioi jokaisen kirjoittamisen aikaisen näppäilyn ja kursorin siirtämisen (keystroke logging), etnografinen haastattelu ja havainnointi kontekstualisoivat nämä tekstipinnan tapahtumat osaksi monikerroksista sosiaalista ympäristöä ja stimuloiva retrospektiivinen verbalisointi (cue-based retrospective verbal protocol) auttaa ymmärtämään taustalla vaikuttavia kognitiivisia ja emotionaalisia prosesseja.

 

Unelmistaan on mahdollista tehdä totta

 

Mitkä ovat urasi periaatteet ja päämäärät?

Haluan selvittää, miten kieltä voidaan käyttää kestävän kehityksen hyväksi. Tämä tarkoittaa muun muassa sellaisten menetelmien kehittämistä, joiden avulla ymmärrämme entistä paremmin sitä, mitä kielellä tehdään ja miten tämä kielenkäyttö voisi olla vastuullisempaa. Haluan myös kehittää sitä, kuinka tätä tietoa palautetaan käytäntöön. Transdisiplinäärinen tutkimus tarjoaa tähän hyviä työkaluja, esimerkiksi empiriaan perustuvia malleja parhaista käytännöistä, joilla sellaisetkin tahot, joiden tavoitteet vaikuttavat aivan erilaisilta, saadaan yhteistyöhön. Tällaisia tahoja voivat olla esimerkiksi viestinnän sääntelystä vastaavat päättäjät, mediajohto, toimittajat sekä median ja kielen tutkijat.

Ongelmien ratkominen sinällään ei ole kovin vaikeaa. Sen sijaan sen tunnistaminen, kenen ongelmat ratkeavat milläkin menetelmällä juuri käsillä olevassa kielenkäyttökontekstissa, vaatii syvällistä transdisiplinääristä tietoa, kykyä tehdä oikeellisia tulkintoja kielestä ja erilaisista tavoista käsitteistää asioita – sekä paljon kärsivällisyyttä.

 

Sen lisäksi, että työskentelet professorina, olet myös dekaani (School of Applied Linguistics), vararehtori (Zurich University of Applied Sciences) ja puheenjohtaja (International Association of Applied Linguistics) sekä useiden julkaisujen toimittaja ja kysytty puhuja konferensseissa ympäri maailmaa. Mikä pitää sinut liikkeessä?

Kutkuttava kokemus mahdollisuudesta vaikuttaa, ja se että muutos – toivoakseni parempaan – on mahdollinen. Omista unelmista on mahdollista tehdä totta. Se vaatii sitkeyttä, luovuutta ja rutkasti kykyä sietää turhautumista, mutta lopulta kenestä tahansa voi tulla se, joka laittaa muutoksen liikkeelle.

 

Mikä on, tai voisi olla, soveltavan kielitieteen ja mediatutkimuksen rooli nykypäivän suurissa yhteiskunnallisissa haasteissa kuten kasvavassa muuttoliikkeessä?

Kielten ja median tutkimuksen avulla on mahdollista edistää kielellistä ja yhteiskunnallista kotoutumista ja samalla hyötyä kasvavasta maahanmuutosta ja liikkuvuudesta. Me esimerkiksi perustimme yliopistoomme uuden instituutin ja opinto-ohjelman, jossa opiskelijat tuottavat parempaan integraatioon tähtäävää akateemista ja ammatillista tietoa kuntien ja organisaatioiden hyödynnettäväksi. Ohjelman punaisena lankana on, että molemmat osapuolet voivat oppia toisiltaan ja sujuvasta vuorovaikutuksesta. Kyse ei siis ole ylhäältä alas suuntautuvasta pakolaisten ja muiden maahanmuuttajien suvaitsemisesta vaan heidän tietojensa ja taitojensa hyödyntämisestä omassa yhteiskunnassamme. Tällainen ennakkoluuloton yhteistyö niiden kanssa, jotka ensinäkemältä ärsyttävät, tekee yhteisöistä vahvempia. Mutta meiltä kaikilta vaaditaan kärsivällisyyttä ja kykyä selvittää ne kriisit, joita aluksi vääjäämättä syntyy. Tällä tavoin on kaikki entiset ja nykyiset imperiumit rakennettu: ei portteja sulkemalla vaan integraatiosta hyötymällä.

 

Olet ollut mukana akateemisessa maailmassa jo pitkään. Minkälaisia myönteisiä – tai mahdollisia kielteisiä – kehityssuuntia olet näiden vuosikymmenten kuluessa havainnut?

Myönteisenä kehityksenä näen sen, että pääsy esimerkiksi rahoittajien ja kanssatutkijoiden sekä aineistojen ja julkaisujen äärelle on internetin, tietokantojen ja tekoälyn myötä helpottunut. Riskinä puolestaan näen sen, että yhteismitattomia tietoja yhdistetään ja sulautetaan toisiinsa. Tämän estämiseksi jotkut tieteentekijät rakentavat muureja tieteenalojensa ympärille ja hukkaavat luovan energiansa taisteluun näiden muurien puolesta. Näin toimiessaan he tulevat kuitenkin sivuuttaneeksi tai jopa kieltäneeksi sen, että yhteiskuntamme tärkeimmät ja kiireisimmät ongelmat asettuvat huonosti tiukkoihin oppiaine-, tutkimusperinne- ja koulukuntarajauksiin. Se, että tarkastelee asioita norsunluutorninsa ulkopuolelta, ei johda siihen, että samalla koko tieteenala joutuisi hukkaan. Totuus on päinvastainen: vasta kun ymmärrys omasta tieteenalastaan on juurtunut syvälle ja tukevasti, voivat oksat yltää kauas.

 

On nuoria, jotka etsivät tulevaisuuden uraansa, tai jo kaltaisiasi kokeneita toimittajia, joiden tiedonjanoa toimitustyössä tehtävä tutkimus ei enää onnistu tyydyttämään. Minkä neuvon haluaisit antaa akateemisen maailman tulokkaille?

Ole järjestelmällinen, sinnikäs ja tarkka – mutta pysy myös nälkäisenä ja hyvällä tapaa hölmönä.

 

Daniel Perrinin kotisivut: https://www.danielperrin.net

 

Kirjallisuus

Cotter, Colleen & Perrin, Daniel (toim.) (2018). The Routledge handbook of language and media. London: Routledge.

Jakobs, Eva-Maria & Perrin, Daniel (toim.) (2014). Handbook of writing and text production. Boston: De Gruyter.

Jacobs, Geert (2014). The linguistics of news writing by D. Perrin (kirja-arvio). Journal of Writing Research 5:3, 339–242.  https://dx.doi.org/10.17239/jowr-2014.05.03.4

NewsTalk & Text Research Group (Catenaccio, Paola; Cotter, Colleen; De Smedt, Mark; Garzone, Giuliana; Jacobs, Geert; MacGilchrist, Felicitas; Lams, Lutgard; Perrin, Daniel; Richardson, John; Van Hout, Tom &Van Praet, Ellen) (2011). Towards a linguistics of news production. Journal of Pragmatics 43:7, 1843–1852. https://dx.doi.org/10.1016/j.pragma.2010.09.022

Perrin, Daniel (2018). On, for, and with practitioners: a transdisciplinary approach to text production in real-life settings. AILA Review 31:1, 53–80. https://doi.org/10.1075/aila.00013.per

Perrin, Daniel (2013). The linguistics of newswriting. Amsterdam: John Benjamins.

 

[i] Medialingvistisessä kirjallisuudessa journalistisen kirjoittamisen (newswriting) katsotaan yleensä kattavan koko työprosessin aiheiden valinnasta ja tiedon keräämisestä puhutun/kirjoitetun/viitotun tekstin suunnitteluun ja konkreettiseen tuottamiseen ja editoimiseen – joskus myös sen, miten yleisö tekstin vastaanottaa.