KAIKKI akvaarioni kalat, riikinkukkokirjoahvenet ja plekot, elävät luonnossa Amazonissa Etelä-Amerikassa. Amazonin vesi on Helsingin vesijohtoveden tapaan varsin pehmeää, joten veden käsittelyyn ei ole tarvetta – varsinkaan koska Elmeri, Oskari, Mr.Kroko ja Batman ovat kaikki viljeltyjä eivätkä siksi niin niuhoja vesiarvoista. Kalasto viihtyy noin 25-asteisessa vedessä.

RIIKINKUKKOKIRJOAHVENET ovat suurimpia akvaarioon soveltuvia kirjoahvenia. Niiden suomenkielinen nimi viittaa niiden pyrstön tyvessä olevaan ”silmätäplään”, samanlaiseen kuin riikinkukoilla on pyrstössään. Kalan tieteellinen nimi astronotus ocellatus vertaa kalan kyljen kuviointia tähtitaivaaseen (astro- = ’tähti/avaruus-’, notus = ’selkä’, ocellatus = ’silmätäpläinen’). Tieteellisestä nimestä juontuu myös riikinkukkokirjoahvenesta yleisesti käytetty lempinimi oskari (engl. Oscar).

       Elmeri (kuva oikealla) saapui meille viiden sentin mittaisena tammikuussa 2009 ja Oranssi (kuva alla) samaisen vuoden huhtikuussa hieman isompana – kalat lienevät siis suunnilleen samanikäisiä. Oskarit voivat kasvaa 30–40 sentin pituisiksi, ja kotoseuduillaan Brasiliassa ne ovat suosittuja ruokakaloja.

      Koska riikinkukkokirjoahventen sukupuolten erottaminen on kutuajan ulkopuolella hankalaa ellei mahdotonta, osoittautui Elmeri puolisentoista vuotta meillä oltuaan naaraaksi. Elmeriä itseään harhaanjohtava nimi ei haitanne, joten sitä ei ole viitsitty vaihtaa. Aavistuksen kookkaampi Oranssi on uros.

      Oskarit ovat petokaloja, ja niille kelpaa ruoaksi kaikki, mikä mahtuu suusta sisään. Minä ruokin oskujani paitsi eri kuivaruokapelleteillä, myös silakalla, muikulla ja katkaravuilla (kaikki loisten varalta pakastettuina), kastemadoilla ja erinäisillä pakastevalmisteilla kuten verimadoilla, mysiksellä ja häränsydän-pinaatti-valmisteella sekä itsetehdyllä ”räkmixillä” (=tehosekoittimella tehty  mössö, joka sisältää kalaa, katkarapua, herneitä, kanamunia, porkkanaa, banaania, valkosipulia ja sitruunamehua sekä spirulinalevää ja vitamiineja).

      Oskareita sanotaan älykkäiksi kaloiksi. Mielestäni niiden henkisiä lahjoja kuvailee kuitenkin paremmin sana utelias. Oskarit tykkäävät tarkkailla – muunkin kuin ruoan toivossa – altaan ulkopuolista elämää ja uusia akvaarioon tai sen lähelle laitettuja esineitä.

      Monien muiden kirjoahventen tapaan oskarit muodostavat kutuparin ja ovat hyvin reviiritietoisia. Soidinmenojen aikaan ärhentely ja suutaistelu on tavallista myös pariskunnan kesken.

PLEKOJA eli imumonneja tunnetaan tällä hetkellä noin 500 lajia.

      Plekoilla on pyöräehkö, imukuppimainen suu, jolla ne pysyttelevät kiinni alustassaan virtaavissa vesissä ja jyystävät ruokaa.

      Krokotiilipleko (Pterygoplichthys scrophus) on saanut suomenkielisen lajinimensä ulkonäkönsä perusteella, ja englanniksi siitä käytetään samasta syystä nimiä Alligator ja Rhino Pleco sekä kauniin ruskean värityksen perusteella nimeä Chocolate Pleco. Mr.Krokoksi ristitty plekoni saapui altaaseen heti sen perustamisen jälkeen elokuussa 2008, jolloin mittaa oli 14 senttiä. Nykyään Kroko on täydessä aikuismitassaan, noin 27 sentissä.

      Isopurjeplekolla (Pterygoplichthys gibbiceps) on nimensä mukaisesti suurei purjemainen selkäevä. Kutsumanimensä Batman isopurjeplekoni oli saanut jo edelliseltä huoltajaltaan, jolta se saapui minulle helmikuussa 2009. Tuolloin Batmanilla oli mittaa noin 41 senttiä, josta se on edelleen hieman venynyt. Isopurjeplekot voivat hyvinkin saavuttaa puolen metrin mitan.

KUMMANKIN plekon sukupuoli on arvoitus, ja sellaiseksi myös jäänee.

      Kummatkin plekoistani ovat lähtökohtaisesti kasvissyöjiä eli erilaisten kuivatablettien lisäksi niiden herkuiksi on osoittautunut tuore kesäkurpitsa, kurkku, paprika, tomaatti, vesimeloni ja nektariini, ja erityisesti Mr.Kroko syö myös levää laseilta ja kiviltä. Näiden ohella plekoille kuitenkin maistuvat myös kaikki lihapainotteinen, mitä oskareilta pohjalle sälyttyy.

LÄHES PÄIVITTÄIN. Säännöllisin hoitotoimenpide on luonnollisesti kalojen ruokkiminen (sillä valojen syttyminen ja sammuminen on helpointa hoitaa ajastuksella). Ruokin kalojani noin joka toinen päivä, nelisen kertaa viikossa.

      Isoille täysikasvuisille kaloille pidettäviä paastopäiviä suositellaan muun muassa sillä perusteella, että ruoattomat päivät puhdistavat kalojen elimistöä kuona-aineista. Maallikkona tällaisia vaikutusta on vaikea todeta. Sen sijaan paastopäivien konkreettinen vaikutus on, että kalat pysyvät aktiivisina ja suostuvat syömään monipuolisesti, muutakin kuin lempiruokiaan.

      Kotiakvaarioissa yleinen ongelma on kalojen liikaruokkiminen, mikä voi tehdä kaloista ylilihavia ja likaa lisäksi veden. Pitää muistaa, että kalat ovat vaihtolämpöisiä, eli ne eivät tarvitse energiaa elimistönsä lämmittämiseen, ja toiseksi akvaariossa uintitilaa eli tarvetta liikkumiselle on luontoon verrattuna vähän. Liikaruokinta on myös uskottavaa sen perusteella, mitä olen Helsingin Sealifen tai Kotkan Maretariumin akvaristien kanssa ruokinta-aikatauluista ja -määristä jutellut.

PARI KERTAA VIIKOSSA. Kasveja tulee kastella pari kertaa viikossa, riippuen siitä, kuinka paljon valot ovat olleet päällä. Kasvien kastelu onkin ensimmäinen toimenpide, joka tulee poissa kotoa ollessa vastaan, sillä isot kalat pärjäävät hyvin viikonkin ilman ruokaa, ja ruokinta-automaatilla poissaoloaikaa voi tarvittaessa hieman vielä pidentää.

      Ruokinnan ja kastelun ohella säännölliseen akvaarionhoitoon kuuluu tarkkailla, että kalat näyttävät terveiltä ja akvaarion tekniikka eli suodattimet, kiertovesipumppu ja vedenlämmitin toimivat.

VIIKOTTAIN. Noin kerran viikossa akvaarioon tehdään vedenvaihto. Omasta reilusta 600-litraisesta akvaariostamme vaihdan noin 70 prosenttia kerran viikossa. Se vie aikaa reilun tunnin. Samalla puhdistan sisäsuodattimen, tarvittaessa etu ja päällilaseja (joskaan akvaariooni ei onneksi ole tullut ollenkaan levää) ja poistan kuolleita kasvienlehtiä.

YHTEENVETO. Kaikkinensa akvaarion hoito vaatii pari tuntia aikaa viikossa, mutta sikäli sitovia hoitotoimet eivät ole, että kiireisinä päivinä akvaario pärjää hyvin ilman huomiota.

ILMAN vettä ei voisi esiintyä mitään elämänilmiöitä, koska vesi on kaikkien elintoimintojen edellytys niin kasveilla kuin eläimilläkin. Vesi on välttämätön edellytys kaikelle elämälle maapallolla, ja akvaariossa vesi on erityisen konkreettisesti läsnä: vesioloista huolehtiminen on akvaarion hyvinvoinnille ensiarvoisen tärkeää.

LÄMMITYS. Ensinnäkin veden tulee olla oikean lämpöistä, ja omien Etelä-Amerikan Amazonilta kotoisin olevien kalojen kohdalla sopiva lämpötila on +–25 astetta. Lämmittäminen hoituu helposti sauvalämmittimellä (Jäger 300W).

SUODATUS. Kalojen uloste, ruoantähteet ja kuolleet kasvinosat tuottavat akvaarioon jätettä. Akvaarion pieneliöstö muuttaa nämä monimutkaisella hajotusprosessilla yksinkertaisemmiksi, ensin ammoniakiksi (NH3), siitä nitriitiksi (NO2) ja edelleen nitraatiksi (NO3), joka on niin kutsutun typpikierron lopputuote.

       Nitraatti on suurissa määrin kaloille haitallista ja saattaa myös riehaannuttaa levät. Vaikka vesikasvit – eli minun akvaariossani yksi keihäslehti eli anubias ja kultaköynnöksen juuret (ks. Kasvisto-osio) – kuluttavat nitraattia, ne eivät kykene poistamaan sitä riittävästi. Koska nitraatti on suurissa määrin kaloille haitallista ja saattaa myös riehaannuttaa levät, sitä ja muita kuona-aineita täytyy poistaa akvaarion vedestä säännöllisin vedenvaihdoin, joka tapahtuu letkulla lappoilmiön avulla vessanpönttöön ja vesijohdosta takaisin.

       Typpikierrosta vastaa akvaarion niin sanottu biologinen suodatus, joka hoidetaan yleensä ulkosuodattimella. Siinä vesi kiertää akvaarion ulkopuolella pöntössä, jossa olevissa suodatusmassoissa hajottajabakteerit elävät. Ulkosuodattimen puhdistaminen on kuitenkin parhaimmillaankin märkää ja likaista puuhaa, minkä lisäksi ulkosuodattimiin liittyy aina pieni vesivahingon riski. Siksi biologinen suodatus on ratkaistu minun akvaariossani varsin omintakeisin ratkaisuin.

ENSINNÄKIN biologisesta suodatuksesta vastaa sylinterin muotoon rullatulla mattosuodatin (ks. tarkemmin akvaristi Jukka Järven "mattosuodatinsivuni"), jossa vesi virtaa bakteerien tartuntapintana toimivan vaahtomuovin läpi 500 litraa tunnissa (moottorina AquaEl suodattimen moottori).

       Toiseksi olen levittänyt suodatinmassoja akvaarion pohjalle noin viiden sentin paksuudelta ja 20x40 sentin alalle. Kiertovesipumppu (Hydor Koralia Nano 900 l/t) ja mekaanisesta eli roskien keräävästä suodatuksesta vastaavan sisäsuodattimen (Aquabee 1 000 l/t) ulostulo on suunnattu kierrättämään vettä suodatinmassojen ympärillä ja välissä.

       Kolmanneksi akvaariossani on 3 200 litraa tunnissa vettä liikuttava kiertovesipumppu (Hydor Koralia 3), joka on suunnattu liikuttamaan altaan pintavettä. Tämän tarkoitus on hapettaa vettä tehokkaasti sekä kalojen että hajottajabakteerien tarpeisiin. Koko altaan vesimassan tehokas liikkuminen ruokkii toki myös akvaarion muilla pinnoilla, erityisesti hiekassa mutta myös laseissa ja kivissä, olevia hajottajabakteereita.

VALAISTUS. Akvaarion päälle asetettujen kasvien vuoksi – ja toki kalatkin varsinkin Suomen talvessa arvostavat pientä lisävaloa – akvaarion päällä on kaksi 70W monimetallivalaisinta.

AKVAARIOSSANI ei ole kuin yksi vesikasvi. Ja siitä huolimatta akvaarioni on poikkeuksellisen rehevä. Kasvit ovat nimittäin akvaarion päällä.

AINOA kokonaan vedessä oleva kasvi on keihäslehti eli anubias (tarkempaa lajia tämän suvun sisällä en tiedä). Vaikka se on ulkonäöltään vaatimaton, se tekee sitkeän säännöllisesti uusia lehtiä.

      Muita vesikasveja ei ole. Riikinkukkokirjoahvenet voivat niitä repiä, varsinkin jos ne on istutettu oskujen mielestä väärään paikkaan, ja isojen plekojen pyrstöt saattavat irrottaa kasveja pohjasta. Lisäksi isot kalat arvostavat mahdollisuutta laajaan uintitilaan.

PÄÄOSIN akvaarioni kasvisto on akvaarion päällä. Olen rakentanut vanerista noin viiden sentin etäisyydelle kansilaseista levyn, joka peittää hieman aaltoillen noin puolet akvaarion pinnasta syvyyssuunnassa.

      Kasvitason päällä on omissa ruukuissa useita saniaisia, traakkipuita, nukkatyräkki, sant paulia, jakaranda, jokin orkidea, peikonlehti, kärpäsloukku-lihansyöjäkasvi, amatsoninlilja sekä muutamia köynnöskasveja, jotka kiemurtelevat akvaarion päällä, valotelineissä ja tausseinässä. Lisäksi kasvitasossa on pari reikää, joiden kautta kultaköynnöksen juuret rehottavat vedessä (juurten ympärillä ei siis ole ollenkaan multaa, vaan paljaat juuret saavat kaiken tarvitsemansa ravinnon vedestä).

VARSINKIN kesällä, jolloin olohuoneemme saa valoa myös ulkoa, kultaköynnökset intoutuvat kasvamaan lähes metrin kuukaudessa. Ne on asetettu kiertämään olohuoneen katonrajaan boordin tapaan, ja pisimmät varret ovat jo viiden metrin pitkiä.

      Kultaköynnökset imevät itse veden, muut kastelen akvaariovedellä, paitsi lihansyöjäkasvin, joka seisoo koko ajan noin sentin syvyisessä vedessä kasvilautasella, ja orkidea, jonka kastelen upottamalla sen viikottain sankoon otettuun akvaarioveteen.

Kultaköynnös on ehtinyt jo akvaarion vastakkaiselle seinälle. Maalausten tekijät Juan Antonio Muro (vas.) ja Raili Myllärinen.